KÖYRIÄ ja vähän muutakin perinnettä.
Kekri, ketri, köyri ja mitä kaikkia nimityksiä lieneekään tällä viikonlopulla, joka nyt on alkamassa. Aamun TV -toimittaja puhui jo keyristä.
Minä käytän siitä nimitystä köyri, koska sillä nimellä olen siitä kuullut eniten puhuttavan täällä Savossa.
Tosin lapsuudessani ja nuoruudessani siitä ei juurikaan puhuttu näillä nimillä, oli vain pyhäinmiesten päivä. Siis pyhäinmiestenpäivä ja meillä oli perinteenä silloin lähteä jänismetälle koko perheellä, isän veljen perhe mukaanluettuna. Koska niillä vuosilla pyhäinmiestenpäivänä oli jo maassa lumi, jäniskoiraa ei tarvittu, eikä sitä kyllä olisi meillä ollutkaan. Naiset ajoivat jänistä ja ukon seisoivat torrakat kourassa passissa.
Hitaasti ajava koira ( nainen ) onkin hyvä, sillä silloin ei jänöjussi lähde kiertelemään kauhuissaan ympäri kyliä, vaan tekee rauhallisesti pikku lenkkejä ja sehän on passimiehille hyvä.
Muistelen, ettei koskaan jääty ilman jänispaistia, kun koiran virkaa hoitivat naiset.
No, siinäpä ne sitten ns, köyriperinteet olivatkin. Korkeintaan koirat ja pyhät torrakkamiehet nauttivat sitten saunailtana, mitä oli nautittavissa ja sillä siisti sitten ne perinteet.
Mutta aikojen kuluessa perinteet muuttuvat. Ennehän köyri oli tavallaan juhla, jota juhlittiin, kun siirryttiin ulkotöistä tupatöille. Pakkaset alkoivat, viljat oli puitu ja muutkin sulan ajan touhut ns, pulkassa. Palkollisten työvuosi päättyi, muutaman markan tili oli taskussa polttelemassa ja etsittiin taloista uutta pestiä tulevalle vuodelle. Tottakai myös talollisetkin katsastivat vapaata riistaa ja valitsivat sopivaa piikaa ja renkiä taloonsa. Ja köyripukit kiertelivät rapulassa ja humalassa remuamassa pitkin kyliä, kerjäämässä ryyppyjä, joita heille tavan mukaan myös annettiin.
Meidän kylillä en tiedä varmasti tätä perinnettä olleen, mutta jokatapauksessa perinne mikä perinne.
Nyt ovat meidän kylän innovatiivisemmat ja ahkerat perinneihmiset rakentaneet jo toisena vuotena peräkkäin tällaisen köyripukin, joka sitten tänä iltana poltetaan. Hanke on saanut sijaa oiken valtakunna mediassa, puhumattakaan paikallis ja maakunta lehdistössä. Tervo on hyvien ihmisten kylä, sanoi kyläpäällikkömme televisiossa, ja niin se kyllä onkin. Kaikki kunnia siitä näille perinneihmisille, sillä on todella hienoa, että vanhoja perinteitä muistetaan ja pyritään jopa noudattamaan, vaikkakaan sitä jänistouhua ei meidän porukalla enää noudatetakaan, kun ei ole lunta metsissä, niin miten ajat, kun ei nää jälkiä lumella. Vainhan on jänistouhuun riittämätön, niin miehellä, kuin naisellakin. Pukinpolttoon odotetaankin varovasti 100 - 200 perinneihmistä, sillä tilaisuudessa on muutakin oheistoimintaa.
Mutta, kuten sanoin, aika pyrkii muuttamaan myös perinteitä. Halloween on tullut meillekin suuresta maailmasta ja sitä tunnutaan nyt viljelevän runsaasti köyrinä, varsinkin liikepaikoilla.
On myytävänä jos minkälaista halloviinikamaa, naamaria, asusteita ja vaikka mitä. Ja sitten säikytellään ja pelotellaan lajitovereita henkihieveriin. Ruuat ja juomat ovat sitten juhlia myöten, mahdollisimman mahdottomat ja runsaat. Asiakaslähtöistä, sanoo K - kauppias.
Melko varmaan seuraava askel on hallovviinilahjat, joita kauppias ja media alkaa rummuttaa kuukausi ennen halloviinia. On ostettava toisilleen runsaasti halloviinilahjoja, kun mennään juhlimaan suurta juhlaa. Asiakaslähtöista, sanoo K - kauppias.
Seuraavaksi varmaan leviää meillekin perinteeksi rapakon takaa kiitospäivä, jolloin pöytiin kannetaan suomalaiseen makuun kypsytetty kokonainen sianporsas. Ja lahjat on oltava runsaat, juhlitaanhan kiitospäivää. Asiakaslähtöistä, sanoo K - kauppias.
No, niin tai näin, pääasia, että on jotain juhlan aihetta, liikaako nuita lie niitä aiheita ihmiselämässä, mutta nämä vanhat perinteet ovat minun mieleeni ja onneksi varmaan monen muunkin.
Se me koetaan ja nähdään tänä iltana Suppuniemen pellolla köyripukin valossa ja sen lämmössä.
Hyvää kekriä, ketriä, keyriä, köyriä ja pyhäinmiestenpäivää kaikille, perinteensä mukaan !