" anttilan keväthuumaus "
Minä todellakin jollain tavalla huumaudun ´joka vuosi tästä keväästä. Vuosien vieriessä yhä enemmän ja enemmän. Saattaa johtua siitäkin, kun nyt on aikaa syventyä muutenkin tähän elämän menoon ja vuoden kiertoon. Ei tarvitse enää keskittää koko tarmoaan työpäiviin ja rahan hankkimiseen. Nyt valtio maksaa jokapäivältä, teimpä mitään tahi en mitään. Tosin melko niukasti siihen nähden, mitä on tullut elämänvarrella tehtyä.
No, nyt ainakin tietää paljonko tulee hanketta tilille joka kuukausi, osaa sopeuttaa menonsa sitä mukaa.
Mutta tämä kevät. Nyt on vielä kaikki hyvä edessä mitä kesä tuo tullessaan. Olisi hyvä, jos pystyisi jotenkin hidastamaan tätä ajankulkua, ettei se taas luisuisi käsistä liian nopeasti, niin kuin sillä on tapana tehdä. Kohta puhkeaa lehtipuihin sellainen hempeä viherrys, mikä on aivan erivärinen kuin keskikesällä. Nurmikko rupeaa punkeamaan sitä samaa hempeyttä ja kaiken maailman kevään ensikukat työntäytyy maasta kohti aurinkoa.
Siihen meni monta vuotta tänne maallemuuton jälkeen, ennenkuin pystyin istumaan jossain pallilla puolituntia sinkoilematta siitä välillä sinne tänne. Nyt saatan jo vaikkapa nukahtaa tuohon keisarintuoliini terassilla kuunnellessani kevättä. Siis kuunnellessani kevättä.
Sitä voi todellakin kuunnelle, yhtähyvin kuin katsella. Niinsanotulla sielunsilmillä saattaa aistia paremmin, kuin korvilla. Elämä opettaa " hiljoo kulukemaan " niin kuin vanhat ja viisaat ovat joskus sanoneet. Muutenkin minä olen oppinut kunnioittamaan näitä vanhojen ihmisten sanontoja, tekemisiä ja ohjeita tässä oman ikäni karttuessa. Heillä oli niin paljon sellaisia piiloviisauksia, joita täytyy vähän rätnäillä, ennen kun ne aukeavat oikeassa muodossa.
Kyllähän se näin keväällä pitäisi nousta aamulla jo tuossa sianpierun aikoihin nauttimaan tästä ihmeestä, sillä " aikainen lintu madon löytää ), mutta kun minä olen aamu uninen, sekä vielä iltauninen. Mutta hyvähän se on sekin, että uni maistuu. Lankomiehelläni oli eläessään hyvä tyyli. Hän herättyään rätnäili ja luetteli siinä kahvia juodessaa - pitäisi tehä sitä ja pitäisi tehdä tuota, sitten olisi mentävä sinne ja käytävä tuolla. Tämäkin on vielä tekemättä ja lisää olisi vaan tehtävä.Siinä sitten kahvipannun tyhjennyttä saattoi kiskasta pikku unet ja lähti siitä kaupalle tupakin ostoon.
Kaikki tuli sitten kuitenkin ajan mittaan tehtyä ja tupakit polteltua.
Senkin alan oppimaan tässä pikkuhiljaa, ettei kannata ahnehtia ja kiirehtiä näitäkään kevän askareita.
Siitäkin tule helposti ressi, jos koettaa rynniä hirmukiireellä jokapaikkaa, vaikka mieli tekisi. Tuokin hellapuiden tekeminen on mielekästä, kun välillä istuskelee pikkuhetkiä pöllinpäässä ja kuulostelee.
Vähän päivässsä ja vähen enemmän viikossa. Tosin nuo kaikki pöllit olisi pitänyt jo pilkkoa kuukausi sitten, mutta niillä nyt ei ole kiirettä, kun mulla on jo parin vuoden kuivat lämmityspuut varastossa. Siitä kiiton Tuomaalle ja Helenalle.
Rannat alkaa pikkuhiljaa aukeamaan ja heti on katiska tyrkättävä siihen sulaan, sillä kohta alkaa kutuhauki mulahtelemaan rantaheinikossa. Pensaita ja pehkoja pitää pikkusen oksia ja kanalaa vähän kunnostella, sillä otamme kesäkanat tänä keväänä.Tämä kevät on erilainen, kuin viime kevät minun kohdallani. Parhaan kevään olin Kysissä kolmeviikkoa eristyksissä. En avannut edes sälekaihtimia nähdäkseni miten kaikki, koko kevät luisuu ohi. No mitä menneistä, sillä tilanne on nyt aivan toinen ja ehkä sekin osaltaan lisää tätä huumaantumistani kevääseen.
Olen varmaan monessa yhteydessä tuonut esille kuinka olen kevät ihminen ja kuinka täällä maalla on hyvä elää. Olen näistä asioista niin onnellinen, etten saata olla tuomatta sitä julki ja näin kirjoittamalla se on jotenkin sallitumpaa, kun että tolkuttaisin sitä kaikille myötäänsä tuolle kylillä.
Kyllä maalla on hyvä elää ! ❤️
