sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Ovatko lakkapaikat salaisia ?

Näin kysyi eräs kansalainen feispuukseinällään hiljattain.

Nyt kun on  juuri tulossa paras marja-aika, niin on ehkä aiheellista kysyäkin.
En huomannut kenenkään paljastaneen omaa tiettyä paikkaansa, joitakin alueita, tai tyypillisiä soita, joilla lakkaa esiintyy kuitenkin vihjailtiin kysyjälle.

Itse olin poikasena erään sukulaiseni maatilalla muutaman kesän kesävieraana, tai poikarenkinä, ihan miten vaan. Oli yleisetikin tiedossa, että siinä saaressa oli yksi kohtalaisen hyvä lakkapaikka, josta saattoi hyvänä kesänä kerätä sankollisen, ylikin lakkoja.
Mutta, sitä ilmeisesti pidettiin niin , ettei sitä muut tiedä, kuin kyseisen talon asukkaat, jossa olin, tai ainakin he olivat vissiin saaneet jotenkin ajanperintönä yksinoikeuden paikkaan. No oli miten vaan, mutta jonakin heinäkuun päivän aamuna ruokakomeroon, kaiken muun taakse ilmestyi lakka-astiat.
Niistä ei puhuttu sanaakaan missään yhteydessä, eikä edes sanaa lakka mainittu koskaan.
Siitä minä päättelin, että ainakin se lakkapaikka oli olevinaan salainen ja yksityinen, ettei peräti tabu.

No näillä tienoille, missä nykyisin asustelen ja olen syntynytkin, ovat marjapaikatkin olleet perinteisesti jotenkin jaettuja eri talojen kesken, ehkä jollain sanattomalla ja eleettömällä perinteellä, ovat siis periytyneet taloissa asuneiden sukujen ja ihmisten mukaan. Vaikkakin aivan varmasti ajanmittaan on pikkuisen poikettu aidan tuollapuolenkin, sopivan tilaisuuden tullen.

Muistan, kun itse sain kehitettyä kesämökin tontteineen tältä kylältä 80 - luvun lopulla ja esittelin perheeni ja myös vaimoni lähinaapurilleni, joka on erittäin läheinen sukulainen.
Talon emäntä sanoi vaimolleni, että kyllä myö tullaan toemeen kun vuan et mäne minun marjamaelle.
Että tämmönen ehto asetettiin toimeentulemiselle. Peli selväksi kerta paukulla.
Talolliset keräävät omilla alueillaan ja mökkiläiset on sitten niitä, jotka ramppoovat ihmisten mehtiä ja kerreevät kaekki marjat ja sienet.  No näihinhän meidän perhekin kuuluu, siksi emme juurikaan pysty osallistumaan syksyn marja ja sieni keskusteluun, korkeintaan noin vertauskuvien kautta, kun meillä ei ole kun tämä mökkitontti.

No tuosta sieni asiasta muistui vielä mieleen, että nekin on jaettu talollisten kesken näkymättöminllä rajoilla.
Ajelimme perämoottorilla tuossa kanttarelliaikoihin järvenrantoja syynäillen, josko jostain arvais mennä kurkistamaan löytyisikö niitä. Rantauduimme lupaavan näköisen puuston kohdalle ja  siellähän alkoi keltaista näkyäkin.
Kylän suurimman talon hyvinkin hurskas ja uskonnollinen emäntä oli kuitenkin seuraillut ikkunastaan touhujamme, vai oliko peräti tullut metsään seisomaan ja vahtimaan aarteitaan. no jokatapauksessa sieniä kerätessämme alkoicvat kumikengät lotista ja emäntä hengästyneenä juoksi selittämään, että kun hän on näitä kanttarelleja pitänyt vähen niin kuin ominaan tässä metässä. Ja taloon tästä paikasta oli hyvinkin yli puolikilometriä.
Jonkun verran olimme yllättyneitä hurskaan emännän toimista, mutta mikäs siinä, tarjosimme emännälle keräämämme sienet, mutta ei hän kuitenkaan niitä ilennyt ottaa, vaikka kyllä näkyi käsiä polttelevan.

Että kyllä näkyy lakka, marja ja sienipaikatkin olevan, ainakin tällä kylällä ns. salaisia, ainakin jo ennalta jaettuja.  Sittemmin kylälle on tullut muitakin mökkiläisiä noukkimaan pitkin mehtiä kaekki sienet ja marjat. Suurin osa talojen isäntiä ja emäntiä on poistunut tyhjin korein ja sankoin autuaammille ja peremmille marikoille ja tilanne on ikäänkuin normalisoitunut. Suurin osa kantaväestöä on jo sienille allergisiakin, vissiin ja marjatkin ostetaan poimittuna joiltain mökkiläisiltä, ehkä. Ainakaan mitään ruuhkaa ei ole marikoilla havaittavissa, eikä emännistä ole enää metsiensä vahtijoiksi.  Käsittääkseni tämä ikiaikainen jokamiehen oikeus on näilläkin marikoilla toteutumassa ainakin pikkuhiljaa. Se joka löytää, se kerää ja syö, kunhan ei mene sopimattoman lähelle  asumuksia rohmuamaan kaikkia marjoja ja sieniää.
Näin sen pitää ollakin ja näin on hyvä.  Mutta vieläkään emme me mökkiläiset arvaa kylläkään kehua kylällä saaliillamme, ihan noin naapuri ja sukusovun vuoksi  ☺️
Ja voin vakuuttaa, kun tässä nyt on tuttu porukka, eikä juttu leviä, että ensitalvenakin syödään meillä useampana iltana hilloa, pakastemarjoista tehtyä kiisseliä ja sienikastiketta
( tuolta Vesannonpuolelta kerättyjä )


keskiviikko 8. heinäkuuta 2020



Tottumus on toinen luonto.

Muistatteko vielä aikaa, jolloin tv lupamaksu poistui ?  Tuli mediavero, vai mikä sen oikeanpi nimi oli ? No jokatapauksessa alettiin periä jokaiselta veroa television katselusta, katsoitpa sitä tahi et ja olipa sinulla televisio tahi ei. Sanottiin , että nyt voidaan lähettää laadukkaita ohjelmia, kun laitetaan touhu verolle.  Siis alkoi tämä ohjelmien toisto, toisto ja taas toisto. Parilla kolmella kanavalla saattaa olla yhtäaikaa saman ohjelman toistojakso meneillään.
No tämähän aiheutti alussa tietysti hiukan närää ja kirjoittelua tiedotusvälineissä, etenkin näissä vapaissa väylissä, niin kuin facessa. No entäpä nyt ?  Ei kuulu enää mitään narinaa, vaikka tahti jatkuu aivan samana. Etenkin tanskalaisia sarjoja ja ohjelmia uusitaan moneen kertaan  ja myös elokuvia. Ja yleensä kaikkia sarjaohjelmia.

 Entäpä mainokset, joita tungetaan kaikkien kaupallisten ohjelmien väliin viimeistään noin vartin välein, jopa kymmenen minuutin välein ?  Jos ne olisivat edes jotenkin viihdyttäviä, älykkäitä, tai edes siedettäviä, mutta kun tuntuu,. että katsojaa pidetään täysin idioottina, vähä älyisenä keskosena, jolle voi ilveillä miten tahansa, ilmeisesti luullen, että kyllä se älykääpiö nyt ostaa tuotettamme, kun laitetaan tarpeeksi älytön mainos.
Alkuun tämäkin häiritsi osaa katselijoita, mutta nykyisin kaikki vaan ilmeisesti tuijottaa mainokset läpi ja sillä siisti. Paitsi minä, joka nappaan vähintään äänen pois välittömästi kun rahalaitos lävähtää ruutuun. Tosin ihan aina ei kerkeä, kun mainokset pamahtaa mitään ilmoittamatta kesken ohjelman.

Aikoinaan tuli myös auton käyttövero koeluontoisesti vuodeksi voiman. Tästä oli aluksi kovaa depattia jokapaikassa, mutta nyt kun tämä koeluontoinen kokeilu on jatkunut muutamankymmentä vuotta, veroa on nostettu n. 300 %  kaikki ovat ihan hiljaisia ja puristelevat nyrkkejään housun taskuissa ja maksavat kiltisti veronsa.

Uusin rasite, joka meille on laitettu on tämä " käytämme evästeitä "
Et pysty enää lukemaan juuri mitään uutisia, tai muitakaan haluamiasi linkkejä älylaitteillasi, ennen kun hyväksyt " evästeet "   Tämä kiusaaminen yleistyy ja yleistyy melkein päivittäin ja leviää kuin kulovalkea. Koetitpa päästä minkätahansa linkin sisään, räpsähtää eteesi " käytämme evästeitä, hyväksy, tai asetukset "  Ja ellet hyväksy, linkki jää sinulta lukematta.
Kuinkahan tällainen on mahdollista, liekö edes laillista, jos alettaisiin selvittämään jonkin lain puitteissa. Kuinka meidän on pakko hyväksyä mainonta ja se että meistä kerätään tietoja markkinamiesten tarpeisiin väkipakolla ?
Alussahan tämä tietysti ihmetyttää osaa käyttäjistä, osa vaan painaa " hyväksyn" sen kummempaa ajattelematta ja pikkuhiljaa se vaan normalisoituu juuri kenenkään siitä välittämättä.

Entäpä jos markkinamies laittaa seuraavaksi, että anna " sosiaaliturvatunnus " niin voit kirjautua faceen ? Ja pankkitunnuksilla voit kommentoida.  Tämäkin menee varmasti suuremmalta osaa käyttäjistä läpi " hyväksy "  painalluksella.  Alkuun pikkusen hälistään, mutta sitten siitäkin tulee normaali käytäntö. Me totumme siihen.

Näin meitä, tätä suurta hanhilaumaa, totutetaan pikkuhiljaa pitämään vaikka jääpurasta persiissämme, kun joku vippivirma, tai mainosmies alkaa pikkuhijaa akressiivisesti hiostamaan. Lopulta melkein kaikilla  housun persus vähän pullottaa.

Voi meitä " meidän herramme muurahaisia "