Tänään on Suomenhevosen päivä  💓

 

Vaikka nyt kirjoitan pelkästään Suomenhevosesta, tarkoitukseni ei ole yhtään väheksyä muita hevosrotuja, mutta tämä päivä on omistettu Suomenhevoselle.

Meillähän on suomessa jokapäivälle jos jonkunlaista hölynpölyneesian teemapäivä, kaikkia ei edes jaksa noteerata millään tavalla, mutta Suomenhevonen on lähellä minun sydäntäni, enkä halua ohittaa sen nimikkopäivää ilman pientä oodia.

 

 Kun olin pikkupoika, isäni teki metsätöitä. Ensin muutamia vuosia ilman hevosta ja ilmeisesti senverran hyvillä hankkeilla, että ne mahdollistivat hevosen oston. Niimpä meille ilmestyi eräänä pimeänä talvi-iltana pieneen navettaamme / talliimme Suomenhevonen.  No nythän tietysti työmahdollisuudet paranivat ja sen myötä hankkeetkin, eikä mennyt aikaakaan kun pihaan ilmestyi jo autokin. Wauxhall Velox oli auton merkki ja ensimäisiä autoja koko kylällä. No oli parissa talossa  kulkuneuvo, piikkinokka mosse ja rättisitikka, mutta niitä minä en pitänyt kuin korkeintaan kulkuneuvoina.

Tämän siis mahdollisi hyvä työhevonen, kuten isältäni sain kehuina hevosesta kuulla.

No työhulluna miehenä isäni hajotti itsensä jo parhaassa työiässä.. Selkä oli lääkärin mukaan ihan paskana, vatsahaava ja jotain muutakin. Niin tuli muutto kaupunkiin kevyempiin töihin ja hevosen myynti, tuli hevoseton aika.  Onneksi Turo meni sukulaistaloon ja näin sitä vielä monena vuonna kaupunkiin muuttomme jälkeenkin. Kesät olin maalla mummolassani ja sain siellä ajaa jonkin verran setäni Jukalla ja ainakin olla mukana maatöissä, jossa sielläkin hevonen oli täysin välttämätön työkaveri.

Miettiessäni Suomenhevosen merkitystä suomalaisille uudisraivaajille, asutustilallisille, metsätyömiehille,  maanviljelijöille ja kaupunkilaisillekin, ei taida tarvita selitellä itselleni, eikä kellekään muullekaan hevosen tärkeyttä suomalaisessa yhteiskunnassa.  Entäs sodissamme 39 - 45  Ja kyllä näyttivät punaset ja valkoisetkin olevan hevosistaan kovin riippuvaisia, silloin 18 kevväällä..  Syytöömät elukat saivat osallistua taisteluihin kummallakin puolella..  Viime sodissakin menetettiin yli 20000 Suomenhevosta. Kuka olisi vetellyt tykkejä pitkin karjalan pöheiköitä ja louhikoita,  millä olisi hoideltu taistelijoiden muonitus, huolto, patruunatäydennykset ja vaikka vedelty uponneet herrojen autot ylös karjalan liejuisilta teiltä. Hevosten tämä kaikki oli tehtävä ja usein täysin mahdottomissa olosuhteissa ja lepohetkiä varten ei ollut talleja, oli vain jonkunlaisia havumajoja kovimpinakin pakkasaikoina.

Siinä meille muutamia esimerkkejä Suomenhevosen tärkeydestä sodan ja rauhan aikana.

Tietysti hevosia on erilaisia luonteeltaan, niin kuin on hevosmiehiäkin. Jotkut hevoset ovat alttiita, kuuliaisia ja rehellisiä, tekevät mitä ihminen vaatii, nöyrästi ja mielellään.

Sitten on hevosia, jotka hieman säästetlevät itseään, tekevät  vaadittavat asiat siten kun heille sopii mutta ehkä hyvän kuskin narraamana yltävät kyllä hyviinkin suorituksiin. Paljon riippuu hevosen käsittelijästäkin, kuinka työt ja yhteistyö sujuu.

Setäni kertoo joskus tarinaa heidän yhdestä hevosesta, joka oli kyllä tehnyt vaadittavat työt suht alttiisti, hieman kyllä joskus päätään viskoen ja häntää pyöritellen, mutta sitten kun mitta oli tullut täyteen se oli pysähtynyt kuin kone, josta loppui menovesi. Eikä se ollut siitä lähtenyt, ennen kuin sai pitää lakisääteisen tauon. Sitten omia aikojaan oli taas käskemättä jatkanut vetämään tukkikuormaa, tai muuta niittokonetta tahi välttiä. Se olikin sitten saanut nimekseen kommunisti, kun oli niin tarkka ollut siitä työehtosopimuksen taukopykälästä.

Kyllä niitä hevosmiehiäkin on ollut jos jonniilaisia, mutta niistä sitten toisen kerran.

Joku ruotsista tullut metsätyönjohtaja oli kerran ihmetellytkin, että onko suomessa kaikkien hevosten nimi perkele.

Parhaillaan Suomenhevosta voi verrata koiran rehtiyteen ja uskollisuuteen. 

Minuun hevoskärpänen iski uudelleen 70 - luvun lopulla, kun perhetuttavaksi tuli Evert Ryyttäri ja hänen mukanaan hevoset, jotka olivat hänelläkin pääosin suomenrotuisia. Vonkauksen ilmeisesti tunnistaa useimmat.  Eikä siihen mennyt tietysti kauaa, kun minäkin hankin hevosen ja oma tallikin alkoi rakentua samalla, Tästäpä päästäänkin aasinsilaa pitkin ravi ja harrastehevosiin.

 

Ennen hevoset olivat tosi kovilla metsä, ym töissä, mutta koneiden yleistyessä ja  ravien yleistyttyä Suomenhevonenkin on päässyt aivan uudenlaisiin tehtäviin. Taakse ovat jääneet umpihangessa vedettävät tukki ja halkokuormat, pakkasissa seisominen ja huonot talliolosuhteet. Nyt ovat hevoset päässeet niinsanotusti paremmille päiville. No tietysti treenata täytyy ja juostakin mahdollisimman kovaa, mutta hoito, käsittely ja ruokinta ovat nykyisin aivan toista luokkaa. Tallit ovat tilavia, puhtaita ja valoisia. Hevosia hoitavat nykyiset hevoshoitajat paremmin, kuin usein siippojaan, tahi muita puolisoitaan ja tunnollisina hoitajina toimivat pääosin naiset.. Ruoka on ravitsevaa, kaikki vitamiinit ja hivenaineet huomioidaan. Heinän on oltava ensiluokkaista,pesulla ja uimassa käydään säännöllisesti treenien jälkeen, kavioiden ja jalkojen huollosta huolehditaan tarkasti, hieroja käy säännöllisesti ja lääkärissä käytetään aina, kun on vähänkin tarpeen, mistään ei tingitä, paitsi hevosen hoitajan vapaa-ajasta ja mieliteoista. Hyvä ravi, tai ratsuhevonen menee aina edelle itsestä ja omistajan, tai hoitajan tarpeista. Ja näin sen hoidon pitää kyllä ollakin, jos meinaa hevosellaan menestyä ja saada ehkä toimeentuloakin, kuin ennen tukkimetsästä. Puhun kokemuksesta, olen seurannut hevosia, hevosmiehiä ja raveja sieltä 70 - luvulta asti ja itselläkin on ollut monta hyvää Suomenhevosta. Ja olisi vieläkin, jos siihen vaan olisi mahdollisuutta.

Ns, pullahevosia en kuitenkaan hyväksy. Otetaan hevonen seisomaan talliin ja lasketaan mahdollisesti pieneen tarhaan välillä jaloittelemaan, Suomenhevonen on sosiaalinen eläin, se tarvitsee liikuntaa, sitä on valjasteltava, ajettava lenkkejä ja mikä parasta, tehtävä töitä. Jotain mielekästä tekemistä hevosella on oltava, muuten sekin masentuu, olleutuu nuutuneeksi ja haluttomaksi. Parhaat Suomenhevosmiehet teettävät hevosilla töitä, kaikkea mitä vaan talosta hevoselle löytyy, pitävät niitä välillä laitumilla ja antavat niiden nauttia elämästään. Näin hevosen mieliala pysyy vireäna ja valmennuskin hoituu osin siinä huomaamattaan. Ruoka ja juoma käy ja ruuansulatuskin pysyy kunnossa.  Kyllä hevosmies huomaa, minkälaiset ravitaipumukset ja vauhti hevosella on, juosta ne kyllä osaa, jos ne ovat ravihevoseksi jalostuneet, mutta kunto ja mieliala on oltava moitteeton, muuten tulosta ei synny radallakaan.

Sama pätenee ratsuihinkin.

Jalostus on siis Suomenhevosellakin kääntynyt enimmäkseen sinne ravipuolelle ja hyvä niin.

Jos täältä maailmasta lähdettyä on synnyttävä johonkin uudelleen, toivon melkein, että syntyisin hyväsukuiseksi Suomenhevos oriiksi. Saisin hyvää huolenpitoa, harjailtaisiin ja selkäkin pestäisiin joka ilta ja entäs ne tyttökaverit,  leveelautasiset tammat.

( ei vaimon luettavaksi ) 😇

 

Kauan eläköön, jalostukoon ja hyvinvoikaan Suomenhevonen !  💓💖