Syssyä ystävät !

Aika usein kuulee sanottavan, kesä jota ei tullutkaan. Kyllähän se oikeesti sille tuntuukin. oli niin vähän niitä aurinkoisia päiviä, puhumattakaan helteisistä. Viime kesänä ei satuttu kotiin niinä päivinä, jolloin olisi ollut hyvät matonpesupäivät ja ennen kaikkea kuivatuspäivät.
No nyt sitten  pestiin kahden vuoden pesemättömät ja meinasi iskeä paniikki, kun ei alkanut kuulua niitä kuivatus lämpöisiä ja tuulia. Tämä kirvoitti kirjoittamaan oikein runon aiheesta  faceen.
" me rännän ja jään lapset "  Varsinaisesti en ole mikään runoilija, mutta kun tarpeeksi sinkeelle menee, niin runontynkäkin näköjään luiskahtaa, joskin hieman parodisoiden. ( Olisipa hauska kuulla tuo runo Ella Erosen lausumana, oikein tummalla paatoksella.)

Mutta nyt on syksy.  Ja syksy on todella hyvä vuodenaika. Tosin senkin voi pilata jatkuva vesisade, jaka muuttuu sitten lokakuun lopulla rännäksi. Mutta toivotaan nyt niitä kuulaita, kirpeitä ja värikkäitä syysilmoja, jolloin lämpöisensä saa säädellä pukeutumalla. Ei ole kärpäsiä, paarmoja tahi itikoita inisemässä korvanjuressa, ilma vaihtuu ja on raikasta ja kevyttä hengittää.

Syksy on myös sadonkorjuun aikaa, vaikka et olisikaan maanviljelijä. Jos olet ollut keväällä ahkera ja laittanut itsellesi ja perheellesi vaikkapa kasvimaan - sadonkorjuun aika on nyt.
Ja muutenkin voimme satoa korjata. Meillä on vielä olemassa, ainakin toistaiseksi tämä jokamiehen oikeus.
Marjoja ja sieniä on nyt metsissä. Aina sieltä jotain suuhun, tai säilöönpantavaa löytyy, jos on aikaa ja malttia kulkea silmät auki metsissä ja aukoilla. Ne jotka metsästää, keräävät nyt satoa ehkä pakastettavaksikin asti. Kalamiehet ja naiset nassuttelevat makoisia paistettuja ja keitettyjä muikkuja parempiin suihinsa ja jakelevat saalistaan muillekin, sillä kohta on vesilläkin runsauden aika. Muikku kutee tuossa lokakuun puolenvälin tienoilla. Silloin jos tietää kutupaikan, on saalis varmaa ja runsasta. Ja vaikka ei omia verkkoja olisikaan, aina joku tuttu kalamies jeesaa. Muutenkin kalastelu on mukavempaa, kuin keskikesällä, saa verkkojakin pitää yön yli, eikä tarvitse aamulla nousta ennen kukonlaulua kalaan, kylmemmän veden aikaan kala säilyy pitempään tuoreena vedessä.

Niin, siitä kukonlaulusta. Sitä on taas meillä ja kenties naapureillakin kuultu koko kesän.
Nyt olen kuitenkin suunitellut, että ensi viikonloppuna kanat ja kukko viedään taas talviteloille Topin kanalaan. Yöt kylmenevät, kohta heittää se ainutkin munija - potpoti munimasta. Energia menee nääs itsensä lämpimänä pitämiseen, sitä ei riitä enää munimiseen. Loput kanat, tipitii ja manta eivät suvainneet muniakkaan koko kesänä. Viettivät joutilasta kesää, muuten vaan kuopotellen ja nauttien tarjotuista eväistä. Saa nähdä minkälainen yhteenotto tulee kukon kanssa, tämä mehmetti on vähän toista maata kuin muut kukot. Nähtäväksi jää, syödäänkö meillä lopuksi kukkoa viinissä, vai ilman. Parempi olisi kuitenkin mennä sovussa ja yhteisymmärryksessä Topille talvehtimaan, luulisin.
Niin, tämä ainut munija-potpoti, oppi heti keväällä sen verran savonmurretta, että pyyti ihan selvällä murteella - ruokooo ! Parhaimmillaa sanoi jo - ruokaaa ! Vehnänen kelpasi kaikille sen verran hyvin, että välillä pakastinkin oli tyhjä ja vieraita tulossa - talossa ei vehnäsen vehnästä.

Se kaikki oli sitä kulunutta kesää. Kesäähän se kuitenkin oli, olkoompa ilmat mitä tahansa, ainakin nurmikko piti ajaa viikoittain, nyt se kasvaa jo hitaammin, sekin on varma syksyn merkki, jollei muuten erota näistä ilmoista syksyä ja kesää. Mutta taas me elämme uuden kesän toivossa yli puoli vuotta ja lopuksi siteeraankin tähän runoani

" ja luovuttaa me emme saa, on ensi suvi parempaa - me rännän ja jään lapset "