" oli sillä muuten mahtavat munkit "

Nimittäin sillä sotkun emännällä. Siis ne mukit mitä se meille mosureille siellä sotkussa möi.
Olin Kontiorannan syrjiipeessä, tarkemmin sanottuna KarJp:n KrhK :ssa intissä, vuonna 71. 
Syrjiippeeksi sitä nimetettiin siksi, kun se on niin mahottoman syrjässä kaikesta siellä Kontioniemen nokassa.
" ennen hymy hyytyy, ennen kun Höytiäinen jäätyy " peloteltiin mennessä.
Kaikissa sotkuissa (sotilaskodeissa) on munkit perinteisesti hyviä, nykyisin en ole tosin käynyt maistelemassa, mutta ainakin ennen oli. 
Tää munkkitouhu muistui nyt mieleeni, onhan nyt vappu, jolloin syödään perinteisesti munkkeja ja juodaan simaa. Tosin aina minulle on munkit maistuneet, sotkussa, kotona, baarissa, kylässä ja ihan missä vaan, oli vappu, tai ei. Munkit ovat kivoja ja hyviä, monessakin mielessä  😉 
Ainakin yksi, jopa hassukin muisto mahtuu näihin sokeroituihin munkkehin.
Kuuskytluvun alkupuolella oli Tervossa matkustajakoti Tyynelä ja siinä baari. Iitulaksi sitä enimmäkseen kutsuttiin. Omistaja oli Iituksi kutsuttu vanha mummeli, tosi ystävällinen ja herttainen ihminen. Tyyneläkin oli varsin tyypillinen sen ajan matkustajakoti ja ei kai siinä muuta vikaa ollutkaan, mutta vanha puurakennus kun oli, niin sinne oli pesiytynyt kohtalaisen paljon russakoita.  Kerrankin ajoimme serkkupoikain kanssa fillareilla kirkolle ja Iitulaan limpoille ja munkeille. Munkit pöytään saatuamme Masa katseli omaansa, kun se näytti yhdeltä kantilta jotenkin kohokuoriselle. Kopsautti sitten lusikalla munkkiaan ja sieltä sisältähän pölähti pöydälle hölmistynyt russakka. Jalat alleen saatuaan kipaisi pöydän reunalle ja hypätä roiskautti hätäpäissään lattialle. Muiden munkkien sisältä ei niitä sen enempää löytynyt, joten jaoimme ne tasan ja jätimme sen russakkamunkin syömättä, eihän siinä sen kummempaa. Sattuuhan sitä.
Kävimme Iitulassa senkin vuoksi, että siellä oli kirkonkylän ainoa jukeboksi. Siirryimmekin siitä sitten sen ääreen. Sen boksin lasikupu oli sillai kupera, puolipallon muotoinen. Joku levy me siitä saatiin soimaan, en nyt muista mikä  ja jäätiin siihen boksin ympärille sitten notkumaan ja kuuntelemaan sitä biisiä
Siellä boksin sisällä majaillut russakka vissiin häiriintyi, tai ei muuten vaan jaksanut kuunnelle biisiämme, vaan lähti vaeltamaan ja lopulta kiipeämään sitä lasikupua pitkin ylös.
Me seurasimme jännittyneinä, että niinkö pitää russakalla kynnet, kun se joutuu tuossa keskikohdalla kävelemään selkä koti alla pyörivää singleä. Russakka oli arvionut kykynsä väärin, kynnet eivät pitäneet ja se pudota rapsahti pyörivän singlen päälle selälleen, lähtien pyörimään levyn mukana vinhaa vauhtia. Siinä vaiheessa meillä oli jo niin hauskaa, että meinasi naurun turskeen kera tirahdella kuset housuihin. Se oli jotenkin niin koomisen näköistä, kun se selällään koivet sätkien  pyöri siinä ja yritti kääntyä jaloileen, eikä millään päässyt, ennen kuin törmäsi siihen levarin neulaan. Sinä aikansa pyörittyään se sinkosi jonnekin nurkaan ihmettelemään, että olipa se karuselli.
Me ei saatu sitä nauruntyrskettä loppumaan, oli pakko lähteä ulos, vaikka jäi osa limpoistakin pöydälle juomatta. Mitenkä me oltais osattu selittää keittiön ovella kysyvännäköisesti katsovalle Iitulle, että mikä meitä nauratti. Hauskoja nää sinun russakat - ei, parempi oli poistua paikalta hillitysti hihittäen ilman selityksiä.
Liekö Iitu sitten ihmetellyt, mikä poikia niin nauratti ja miksi niiltä jäi yksi munkkikin syömättä, eivät ole ennen jättäneet.