" Näin sydämeeni joulun teen "

 

Minä pidän joulusta. Minulle on vieras käsite joulustressi. Joulu tulee ajallaan ja ainakaan joulunaikaan ei minulla ole stressiä eikä mitään paniikkia.
Mieltymykseni jouluun johtuu kai niistä muutamasta lapsuusvuodesta, jotka asuin täällä maalla, pikku mökissämme tuossa aivan nykyisen kotini lähellä. Joulukuusi piti tuoda sisään jo monta päivää ennen aattoa. Sitten alkoi se pukin odotus ja jännitys. Kuusessa olleita talikynttilöitäkin piti edes pikkuisen poltaa, että tuntuisi vielä enemmän joululta. Oli myös olemassa mahdollisuus, että tontut kävisivät pimeän aikaan kurkkimassa ikkunoista. Ja ihme kyllä, joinain aamuina olikin tontun jälkiä hangella, olivat siis käyneet yöllä tirkistelemässä. Ei ollut vaikeaa herätä aamullakaan, olihan taas yhtä yötä vähemmän pukin tuloon. Ja sitten kun se aattoilta viimein koitti, käytiin ensin joulusaunassa, jonka jälkeen vietiin lahjavakka saunan nurkalla olleelle isolle kivelle. Sieltä se pukki sitten tullessaan ottaisi sen ja tulisi kellot kilisten koputtelemaan ikkunaan ja lopulta kolistelemaan eteiseen, avaisi oven ja kysyisi - onkos täällä kilttejä lapsia ?

Pikku kotimme oli lumisen pellon ja metsän reunassa, kylältä vain rekitie ja suksenlatu tulivat pihaamme. Puitteet siis mitä aidoimmat joulun odotukseen ja viettoon. Jouluruuista en muista mitään, eivät kai ne silloin niin ihmeelisiä olleet, tuskin kinkkuakaan oli, en ainakaan muista. Se joulun odotus, tunnelma ja lapsen usko on vaan jäänyt iäksi mieleeni. Niiden muistojen vuoksi kai joulu on minulle edelleenkin niin tärkeä.

Sitten muutimme kaupunkiin. Joulutkin muuttuivat, kävimme tosin vielä joinain jouluina papan ja mummon luona maalla, mutta eivät ne olleet enää aivan niiden lapsuusjoulujen veroisia tunnelmaltaan. Sen jälkeen olikin sitten monenlaisia jouluja, joissa ei aina ollut joulun tunnelmaa, eikä niissä kaikissa ole edes muistelemista. Nuorena aikuisena meni muutama joulu parhaiden ystävien, tai vaimon perheen kanssa, niistäkin on hyviä, tunnelmallisia muistoja, saimmehan itse järjestää oman joulumme haluamallamme tavalla. Sitten alkoi tulla omia lapsia muutaman vuoden välein. Kirsi, Vesa, Jussi, Henna ja Matti. Olimme oikea perhe, järjestimme joulua koko perheellä meille kaikille yhteiseksi, jälleen tunnelmalliseksi juhlaksi. Sen jälkeen olemme asuneet monessa paikassa, aina ei ole ollut jouluna luntakaan, mutta pukki on käynyt ja aina olemme saaneet hyvän joulun, lapset ovat sen tehneet. Joulun odotuksen, jännityksen ja lämpimän joulutunnelman hyvine jouluruokineen, pukin odotuksineen ja riemullisine pakettien aukomisineen.
Nyt on tulossa se joulu, kun olemme yli neljäänkymmeneen vuoteen joulun aivan kahdestaan. Lapset ovat siellä jossain, viettävät omia joulujaan, omissa kodeissaan, lastensa ja toistensa kanssa. Toivottavasti pitävät yhteyttä toisiinsa ja toivottavasti heillä kaikilla on hyvä ja lämmin joulumieli.
Kaikesta huolimatta minäkin odotan taas joulua, niin kuin ennenkin, hyvällä, toiveikkaalla ja tunnelmallisella mielellä. Olemme laittaneet ja valmistelleet joulua pikkuhiljaa. Vietämme rauhallisen aattoillan kuunnellen niitä vanhoja joululauluja, saunomme ja nautimme hyvistä jouluruuista, joulun tunnelmasta ja rauhasta. Käymme perinteisesti joulukirkossa ja haudoilla sytyttämässä kynttilät.
Tänä vuonna ei pukki tule, mutta muuten on kaikki hyvin. Kodin ympärillä on runsaasti lunta, järvi jäässä, sisällä lämmintä, joulukuusi ja kynttilät loistavat. Uskon näin tavoittavani ainakin pienen osan oman lapsuuteni joulutunnelmasta ja siitä onnellisuudesta, jonka sittemmin omat lapset toivat jouluun.  " kuin harras sävel sisälläni soisi "

Rauhallista ja tunnelmallista joulujuhlaa teille kaikille.. 

On siinä eroja. . .?

Nyt kun sitä on ollut aikaa näinä eläkevuosina tehdä kaikenlaista mitä itse haluaa, niin on tullut mietittyäkin erilaisia asioita. Ihan vaan tarkasteltua vähän tarkemmin jotain kohdalle sattunutta asiaa.
Tässä ei nyt välttämättä ole kysymys siitä, että olisin mennyt hypistelemään ja syynäämään , nuin konkreettisesti, vaan koettanut lähinnä ajatella asiaa siltä kannalta, että mille joku asia tuntuu noin naisen näkökulmasta. Tässä kun nyt aika paljon kaksistaan asustellaan ja toinen meistä on kieltämättä nainen.
Naiset tuntuvat käsittääkseni laskelmoivan aika paljon kaikkia asioita etukäteen. Tuskin tiedänkään miten paljon ja pitkälle. Ja minä kun olen aina elänyt miehen elämää, jossa en ole laskelmoinut niin tarkkaan tulevia. Käsittääkseni miehelle tulee elämässä, tulevaisuudessa, päivässä ja seuraavassa hetkessä asioita, jotka vaan tulee eteen ja sitten ne ratkaistaan ja niistä mennään yli.
Tietysti ns. isot asiat ovat erikseen. Esimerkiksi eläkkeelle jäämistäni pohjustin jo etukäteen sillä, että tein merkittäviä ja välttämättömiä hankintoja, joista on tulevaisuudessa hyötyä, sitten kun tuloni pienenevät huomattavasti. Ostin esimerkiksi hyvän turkishaalarin talven varalle, sillä arvasin, että liikun talvisin ulkona, teen lumitöitä ja pidän talviverkkoja. ( nyt sekin on jo liian pieni )
Mutta luullakseni toistenkin miesten suunitelmat ovat jotain tämän tyyppisiä, isoja ja tärkeitä asioita.  (Siis ovat meidän mielestämme isoja ja tärkeitä.) Pikkujutut vain tulevat ja menevät.
Elämänkumppania valitessaan naiset pelaavat luullakseni paljon pidemmälle ulottuvaa peliä, kuin miehet. Itse olen rakastunut laakista ja se on sitten däts it. Naimisiin - oma koti - työpaikka - lapsia ja elämää.  Se on selvä peli, ei siinä sen kummempia pelejä tai suunitelmia tarvita. Joka aamu tulee uusi päivä ja illalla joko pinemee, tai ainakin hämärtyy ja elämä jatkuu sellaisena kuin se seuraavana päivänä valkiaa.
Yksi asia on myös mieltäni askarruttanut, kun meilläkin on tuo televisio. Kuinka nainen jaksaa katsella toinen toistaan samanlaisempia sarjoja. Yksi tapahtuu sairaalassa, toinen pikkukylässä ja loput jossain muissa pikkuympyröissä ja juoni on kaikissa sama. Heti alkuun tapetaan joku, tai ehkä se tapetaan vähän myöhemmin. Sitten lopun aikaa juonitaan toisia vastaan, tapellaan, ollaan hirveän huolissaan, juonitaan taas toisia vastaan ja mennään sänkyyn ja naimisiinkin , vähän niin kuin sekoiteltaisiin korttipakkaa, siis sikin sokin. Ja tätä juonta vuodesta toiseen. En minä sillä, ettei näitä saisi naiset katsoa, ja kaikki ne, joita asia kiinnostaa, vaan kun olen eri sukupuolta ja minua ei jaksa millään kiinnostaa tämän tyyppinen draama, vai farssiako lie, niin sitä tulee miettineeksi näitä miehen ja naisen erilaisuuksia.
Huumorintajukin on meillä jonkun verran erilainen. Joskun kun tulee möläytettyä nais-seuran lähellä ollen, jonku ikivihreän aforismi, tahi  nokkela tähdenlento, niin saattaa olla, että se käsitetään hameväen keskuudessa aivan toisin, tai ehkä sitä ei ymmärretä ollenkaan. Tulee vain katse - voe raukkaa. Tai ehkä - vot häpen ?
( savon englantia ) Naiset ovat pääosin ja kaikki jollain tavalla kauniita ja viehättäviä ja myös selvästi pelaavat sillä. No, miehet ovat pääosin, kuin jumipuita, jotkut jopa komeita - kapistuksia, komistuksia, eivätkä juurikaan edes tiedä sitä olevansa. Ovat vaan miehiä ja sillä siisti. Ihmettelevät ehkä, miten minäkin olen naisen saanut. Vaihtavat sukkaa, alushousua ja paitaa sillioin kun käsketään ja häipyvät tiellä olemasta silloin kun siivotaan. Katsoisivat illalla mielellään urheiluohjelmia, joissa Suomalaiset pärjäisivät. Mutta kun eivät nykyisin pärjää, työlääntyvät ja menvät lämmittämään saunaa, vaikka illalla kylvettiin. Tai nysväävät jotain muka tärkeääkin autotalleissaan. Palaavat sisälle tyytyväisenä, kun on saatu linnunpönttöön se katto ja pohja tehtyä. Nainen ( vaimo ) on sillä aikaa siivonnut, tehnyt vehnästä, laittanut ruuan ja piparkakkutaikinan valmiiksi huomiseksi. Päivittelee sitten, että kyllä nää päivat menee ite-eistään, kun ei saa mitään aikaan.


Olisi kai näitä miesten ja naisten eroja ja aroavuuksia vaikka millä mitalla, mutta kun olen mies, ajatus katkeaa välillä, kun en ole suunitellut sen pitempään. Tuosta vaan, nyt minkä satuin ihmettelyltäni muistamaan.
Mutta on se hyväkin, että niitä eroja on. Siihen kai se perustuu koko tämä ihmiskunnan olemassa olo.
Ensinnäkin, nainen on ollut aikojen alusta saalis ja mies saalistaja, mutta ei se sitä saalistaan ole pataan laittanut, muut sillä on ollut mielessä alusta asti ja teidätte varmasti mitkä muut. Enkä minä sillä, että nainen olisi jotenkin huonompi, tahi mies parempi tässä yhteispelissä, kuhan nyt taas vähän raottelin keskusyksikköäni aikani kuluksi.
Kauan elököön na ratkaisevat erot naisen ja miehen välillä ja että naiset olisivat tulevaisuudessakin naisia ja miehet miehiä, tytöt tyttöjä ja pojat poikia ja että heitä myös saisi sanoa niiksi !

Numerosauna.

" yleisessä saunassa, miestenpuolella "

Minä olen onnekseni sitä ikäpolvea, jotka ovat saaneet kokea Kuopiolaisten yleisten saunojen  olemassaolon. Niitä yleisiä saunoja oli vielä 60 - luvulla ja 70 - luvun alussakin Kuopiossa useita. Puutalokulttuuri oli vielä kukoistuksessaan, eikä niissä  ( Pikku Pietarin ) kortteleisa ollut saunoja tahi suihkuja. Ei edes kaikissa kerrostaloissa ollut saunaa, niinpä nämä yleiset saunat olivat silloin ainut keino kaupunkilaisen saunoa ja puhdistautua.
Haapaniemellä, Haapaniemenkadun alkupäässä on ns. Lokomon talo, josa oli myös yleinen sauna, osastot tietenkin erikseen miehille ja naisille. Mutta oli myös niinsanottu numerosauna, josta saattoi perhe tilata oman saunavuoron, vain omalle perheelle. Saunottajat hoitelivat yleisellä puolella selänpesun ja vaikka kokopesun, asiakkaan niin halutessa.
Veikko Lavi ( Vepa ), on tehnyt nielestäni erittäin hyvän aiheeseen sopivan laulun " yleisessä saunassa "  Siinä kuvataan niin hyvin näiden ihmispesuloiden tunnelmaa, kuin vain näissä saunoissa kylpenyt voi asian sanoiksi pukea. Saunat olivat oikeastaan terapiaryhmiä, sielun ja kehon hoitoloita, joihin tavalliset kansalaiset, työmiehet ja naiset yleensä lauantai-iltana töistä päästyään kokoontuivat.
Luukulla kerättiin varsin kohtuullinen pääsymaksu ja myytiin limppaa ja pilsua saunajuomaksi. Kaikilla oli tullessaan kassi mukana, jossa oli puhtat vaihtovaatteet, pyyhe ja vastan pösylä. Ja tottakai siellä alimmaisena, kun oikein tarkkaan kopeloi, löytyi myöskin se puteli, jolla saatiin huuhdeltua sielusta ja mielestä loputkin viikon raskaan työn vaivat ja mieltä painavat asiat. Puheensorina alkoi luistaa paremmin ensimäisten löylyjen jälkeen, kun tultiin vilvoittelemaan pukuhuoneen puolelle. Kassiinpohjaa kopaistaessa yleensä pää käännettiin sinne pukukopin suojaan, ikään kuin salaa otetiin huikkaa, ähkettiin ja puhkettiin hyvien löylyjen jälkeen. Siinä sitten muutamien löylyjen jälkeen se pullo alkoi jo kiertää lähimpien miestenkin pukukopin suojassa ja sieltä tarjottiin myös vastavuoroisesti takaisin.
Näin kylpy eteni pikkuhiljaa siihen vaiheeseen, että olikin loppuvilvoittelun ja puhtaiden alusvaatteiden vuoro. Pullot tyhjenivät, asiat ja mielenvaivikit ja ehkä joku partioretkikin oli puitu miesten kesken. Sen ajan mieshän ei avautunut naiselleen ja kohtalotoverillekin avautuminen vaati vähintäänkin yhden psyykepullon. Oli parempi, kevyempi mieli ja muutenkin fiiilikset olivat vielä nousunpuolella. Kotiinlähtö iltaruualle ja vaimon tarkan silmän  alle edessä. Siellä saattoivatkin sitten alkaa toisenlaiset terapiat, mutta se onkin sitten jo toinen juttu, miksi ja ehkä juuri siksi mieliala saattoi muuttua illan mittaan, sillä nämä terapia-asiat tulkittiin useinkin pelkäksi juopotteluksi, vain kova työ oli miehen terapiaa.  Mutta siitä loput kertookin sitten Irvin - " viideltä saunan ja kuudelta putkaan " Joka sekään sanoitus ei suinkaan ollut tuulesta temmattua, vaan todellista työmiehen lauantaita, niin monessa tapauksessa ja perheessä.

No joka tapauksessa, olivatpa asianhaarat ja terapiat miten hyvänsä, nämä yleiset saunat olivat paikkoja, joissa pestiin keho ja useimmiten sielukin puhtaksi odottamaan sitä viikon ainoaa lepopäivää, sunnuntaita. Sauna se on aina, vissiin aikojan alusta ollut Suomalaiselle ikään kuin pyhä, tai ainakin sielunhoidollinen, kehon ja sielun puhdistautumispaikka.  Jokainen tietää miltä tuntuu, kun saunan ensilöylyt hyväilevät raskaan raatajan, tahi henkisen työn uuvuttaman ihmisen pintaa. Hikipisarat alkavat pikkuhiljaa punkea syntisestä rasvanahkasta, siinä ikään kuin koko ihminen uudistuu, kolotukset ja pahat mielet häviää, tilalle tulee autuas raukeus.. Eivät siinä juurikaan silloin liiku mielessä  lainan lyhennykset, tahi muut arkipäivän murheet. Saunassa on ennen aikaan synnytty ja siellä on myös ruumis pesty viimeistä matkaa varten. Ja veikkaan, että siellä on saanut myös moni uusi elämä alkunsa. ( tuskin sentään yleisessä saunassa ).
Mutta ajatelkaapa elämää ilman saunaa, ei sitä vielä nykyisinkään voisi kuvitella ja parhaiten se tulee mieleen lötkötellessä raukeana ja autuaallisessa olossa kylvyn jälkeen , kuka milläkin mielipaikallaan, kuten minä nyt omalla sohvallani ja kellokin on jo reilusti yli kuuden .😊