On siinä eroja. . .?

Nyt kun sitä on ollut aikaa näinä eläkevuosina tehdä kaikenlaista mitä itse haluaa, niin on tullut mietittyäkin erilaisia asioita. Ihan vaan tarkasteltua vähän tarkemmin jotain kohdalle sattunutta asiaa.
Tässä ei nyt välttämättä ole kysymys siitä, että olisin mennyt hypistelemään ja syynäämään , nuin konkreettisesti, vaan koettanut lähinnä ajatella asiaa siltä kannalta, että mille joku asia tuntuu noin naisen näkökulmasta. Tässä kun nyt aika paljon kaksistaan asustellaan ja toinen meistä on kieltämättä nainen.
Naiset tuntuvat käsittääkseni laskelmoivan aika paljon kaikkia asioita etukäteen. Tuskin tiedänkään miten paljon ja pitkälle. Ja minä kun olen aina elänyt miehen elämää, jossa en ole laskelmoinut niin tarkkaan tulevia. Käsittääkseni miehelle tulee elämässä, tulevaisuudessa, päivässä ja seuraavassa hetkessä asioita, jotka vaan tulee eteen ja sitten ne ratkaistaan ja niistä mennään yli.
Tietysti ns. isot asiat ovat erikseen. Esimerkiksi eläkkeelle jäämistäni pohjustin jo etukäteen sillä, että tein merkittäviä ja välttämättömiä hankintoja, joista on tulevaisuudessa hyötyä, sitten kun tuloni pienenevät huomattavasti. Ostin esimerkiksi hyvän turkishaalarin talven varalle, sillä arvasin, että liikun talvisin ulkona, teen lumitöitä ja pidän talviverkkoja. ( nyt sekin on jo liian pieni )
Mutta luullakseni toistenkin miesten suunitelmat ovat jotain tämän tyyppisiä, isoja ja tärkeitä asioita.  (Siis ovat meidän mielestämme isoja ja tärkeitä.) Pikkujutut vain tulevat ja menevät.
Elämänkumppania valitessaan naiset pelaavat luullakseni paljon pidemmälle ulottuvaa peliä, kuin miehet. Itse olen rakastunut laakista ja se on sitten däts it. Naimisiin - oma koti - työpaikka - lapsia ja elämää.  Se on selvä peli, ei siinä sen kummempia pelejä tai suunitelmia tarvita. Joka aamu tulee uusi päivä ja illalla joko pinemee, tai ainakin hämärtyy ja elämä jatkuu sellaisena kuin se seuraavana päivänä valkiaa.
Yksi asia on myös mieltäni askarruttanut, kun meilläkin on tuo televisio. Kuinka nainen jaksaa katsella toinen toistaan samanlaisempia sarjoja. Yksi tapahtuu sairaalassa, toinen pikkukylässä ja loput jossain muissa pikkuympyröissä ja juoni on kaikissa sama. Heti alkuun tapetaan joku, tai ehkä se tapetaan vähän myöhemmin. Sitten lopun aikaa juonitaan toisia vastaan, tapellaan, ollaan hirveän huolissaan, juonitaan taas toisia vastaan ja mennään sänkyyn ja naimisiinkin , vähän niin kuin sekoiteltaisiin korttipakkaa, siis sikin sokin. Ja tätä juonta vuodesta toiseen. En minä sillä, ettei näitä saisi naiset katsoa, ja kaikki ne, joita asia kiinnostaa, vaan kun olen eri sukupuolta ja minua ei jaksa millään kiinnostaa tämän tyyppinen draama, vai farssiako lie, niin sitä tulee miettineeksi näitä miehen ja naisen erilaisuuksia.
Huumorintajukin on meillä jonkun verran erilainen. Joskun kun tulee möläytettyä nais-seuran lähellä ollen, jonku ikivihreän aforismi, tahi  nokkela tähdenlento, niin saattaa olla, että se käsitetään hameväen keskuudessa aivan toisin, tai ehkä sitä ei ymmärretä ollenkaan. Tulee vain katse - voe raukkaa. Tai ehkä - vot häpen ?
( savon englantia ) Naiset ovat pääosin ja kaikki jollain tavalla kauniita ja viehättäviä ja myös selvästi pelaavat sillä. No, miehet ovat pääosin, kuin jumipuita, jotkut jopa komeita - kapistuksia, komistuksia, eivätkä juurikaan edes tiedä sitä olevansa. Ovat vaan miehiä ja sillä siisti. Ihmettelevät ehkä, miten minäkin olen naisen saanut. Vaihtavat sukkaa, alushousua ja paitaa sillioin kun käsketään ja häipyvät tiellä olemasta silloin kun siivotaan. Katsoisivat illalla mielellään urheiluohjelmia, joissa Suomalaiset pärjäisivät. Mutta kun eivät nykyisin pärjää, työlääntyvät ja menvät lämmittämään saunaa, vaikka illalla kylvettiin. Tai nysväävät jotain muka tärkeääkin autotalleissaan. Palaavat sisälle tyytyväisenä, kun on saatu linnunpönttöön se katto ja pohja tehtyä. Nainen ( vaimo ) on sillä aikaa siivonnut, tehnyt vehnästä, laittanut ruuan ja piparkakkutaikinan valmiiksi huomiseksi. Päivittelee sitten, että kyllä nää päivat menee ite-eistään, kun ei saa mitään aikaan.


Olisi kai näitä miesten ja naisten eroja ja aroavuuksia vaikka millä mitalla, mutta kun olen mies, ajatus katkeaa välillä, kun en ole suunitellut sen pitempään. Tuosta vaan, nyt minkä satuin ihmettelyltäni muistamaan.
Mutta on se hyväkin, että niitä eroja on. Siihen kai se perustuu koko tämä ihmiskunnan olemassa olo.
Ensinnäkin, nainen on ollut aikojen alusta saalis ja mies saalistaja, mutta ei se sitä saalistaan ole pataan laittanut, muut sillä on ollut mielessä alusta asti ja teidätte varmasti mitkä muut. Enkä minä sillä, että nainen olisi jotenkin huonompi, tahi mies parempi tässä yhteispelissä, kuhan nyt taas vähän raottelin keskusyksikköäni aikani kuluksi.
Kauan elököön na ratkaisevat erot naisen ja miehen välillä ja että naiset olisivat tulevaisuudessakin naisia ja miehet miehiä, tytöt tyttöjä ja pojat poikia ja että heitä myös saisi sanoa niiksi !