" Näin sydämeeni joulun teen "
Mieltymykseni jouluun johtuu kai niistä muutamasta lapsuusvuodesta, jotka asuin täällä maalla, pikku mökissämme tuossa aivan nykyisen kotini lähellä. Joulukuusi piti tuoda sisään jo monta päivää ennen aattoa. Sitten alkoi se pukin odotus ja jännitys. Kuusessa olleita talikynttilöitäkin piti edes pikkuisen poltaa, että tuntuisi vielä enemmän joululta. Oli myös olemassa mahdollisuus, että tontut kävisivät pimeän aikaan kurkkimassa ikkunoista. Ja ihme kyllä, joinain aamuina olikin tontun jälkiä hangella, olivat siis käyneet yöllä tirkistelemässä. Ei ollut vaikeaa herätä aamullakaan, olihan taas yhtä yötä vähemmän pukin tuloon. Ja sitten kun se aattoilta viimein koitti, käytiin ensin joulusaunassa, jonka jälkeen vietiin lahjavakka saunan nurkalla olleelle isolle kivelle. Sieltä se pukki sitten tullessaan ottaisi sen ja tulisi kellot kilisten koputtelemaan ikkunaan ja lopulta kolistelemaan eteiseen, avaisi oven ja kysyisi - onkos täällä kilttejä lapsia ?
Pikku kotimme oli lumisen pellon ja metsän reunassa, kylältä vain rekitie ja suksenlatu tulivat pihaamme. Puitteet siis mitä aidoimmat joulun odotukseen ja viettoon. Jouluruuista en muista mitään, eivät kai ne silloin niin ihmeelisiä olleet, tuskin kinkkuakaan oli, en ainakaan muista. Se joulun odotus, tunnelma ja lapsen usko on vaan jäänyt iäksi mieleeni. Niiden muistojen vuoksi kai joulu on minulle edelleenkin niin tärkeä.
Sitten muutimme kaupunkiin. Joulutkin muuttuivat, kävimme tosin vielä joinain jouluina papan ja mummon luona maalla, mutta eivät ne olleet enää aivan niiden lapsuusjoulujen veroisia tunnelmaltaan. Sen jälkeen olikin sitten monenlaisia jouluja, joissa ei aina ollut joulun tunnelmaa, eikä niissä kaikissa ole edes muistelemista. Nuorena aikuisena meni muutama joulu parhaiden ystävien, tai vaimon perheen kanssa, niistäkin on hyviä, tunnelmallisia muistoja, saimmehan itse järjestää oman joulumme haluamallamme tavalla. Sitten alkoi tulla omia lapsia muutaman vuoden välein. Kirsi, Vesa, Jussi, Henna ja Matti. Olimme oikea perhe, järjestimme joulua koko perheellä meille kaikille yhteiseksi, jälleen tunnelmalliseksi juhlaksi. Sen jälkeen olemme asuneet monessa paikassa, aina ei ole ollut jouluna luntakaan, mutta pukki on käynyt ja aina olemme saaneet hyvän joulun, lapset ovat sen tehneet. Joulun odotuksen, jännityksen ja lämpimän joulutunnelman hyvine jouluruokineen, pukin odotuksineen ja riemullisine pakettien aukomisineen.
Nyt on tulossa se joulu, kun olemme yli neljäänkymmeneen vuoteen joulun aivan kahdestaan. Lapset ovat siellä jossain, viettävät omia joulujaan, omissa kodeissaan, lastensa ja toistensa kanssa. Toivottavasti pitävät yhteyttä toisiinsa ja toivottavasti heillä kaikilla on hyvä ja lämmin joulumieli.
Kaikesta huolimatta minäkin odotan taas joulua, niin kuin ennenkin, hyvällä, toiveikkaalla ja tunnelmallisella mielellä. Olemme laittaneet ja valmistelleet joulua pikkuhiljaa. Vietämme rauhallisen aattoillan kuunnellen niitä vanhoja joululauluja, saunomme ja nautimme hyvistä jouluruuista, joulun tunnelmasta ja rauhasta. Käymme perinteisesti joulukirkossa ja haudoilla sytyttämässä kynttilät.
Tänä vuonna ei pukki tule, mutta muuten on kaikki hyvin. Kodin ympärillä on runsaasti lunta, järvi jäässä, sisällä lämmintä, joulukuusi ja kynttilät loistavat. Uskon näin tavoittavani ainakin pienen osan oman lapsuuteni joulutunnelmasta ja siitä onnellisuudesta, jonka sittemmin omat lapset toivat jouluun. " kuin harras sävel sisälläni soisi "
Rauhallista ja tunnelmallista joulujuhlaa teille kaikille..