Paljonko painat ?

No minä painan 120 kg ja ylikin. Olen lihava, ylipainoinen ja lähes yhteiskunnallinen ongelma ja hylkiö. Obeesi yksilö, jonka syytä on lähes koko yhteiskunnan kaikki ongelmat. Joka ikisessä diaknoosissa ja lääkärien keskustelussa merkitään oselleni, henkilö on obeesi.

Muistaako joku 50 - 60 luvun. Minullakin syötettiin lapsena, siis 50-luvulla ruokahalulääkettä, kun ei ruoka maistunut ja olin laiha. Hyvin on tehonnut, nyt en ole laiha , enkä aliravittu.
Silloinen ruokavaliona oli pottuhaavikkaat ja ruskeakastike, kalakeitto, suolakala ja savusärjet, tai jotain, mikä ei millään maistunut lapselle. Aikuiset niitä söivät, että jaksoivat tehdä töitä. Ja pannulla paistettua läskiä. Mutta silloin tehtiinkin ruumiillista työtä itsensä väsyksiin. Ei ollut jääkaapissa koskaan juustoja, jugurtteja, makkaroita, pitsoja, eikä muita nykyajan herkkuja, kun ei ollut koko jääkaappia, oli vain ruokakomero. Siellä oli korkeintaan suola lahnaa, tahi  kapasärkeä, voita leipää ja kokomaitoa. Kaloja sipellettiin leivänpäälle, tahi lämmitettiin pottukattilan päällä.
Eikä siitä ole kovinkaan kauan, kun taaksepäin muistellaan. Jos katsot kuuskytluvulta ja vielä seitkytluvulla tehtyjä ohjelmia, tai dokkareita, eipä juurikaan näy ylipainoisia ihmisiä, varsinkaan nuoria. Itsekin painoin v - 1975, 75 kiloa.
Entä nyt ? Onko kaupoissa, mäkeissä, pitserioissa, ravintoloissa herkkuja, jotka ovat kaikkien ulottuvilla, onko rahaa ostaa ja mässäillä ? Tuleeko telkkarissa pitkin iltaa pelkkiä ruokaohjelmia ja mainoksia ? Saako jokapaikasta mega-aterioita ?  - Kyllä !  Mega ja jätti on nyt muotia.
Ja kaikkiin tuotteisiin ahdetaan piilorasvaa, sokeria ja vaikka mitä ihmispoloa koukuttavaa kamaa, keltaista liejua kaikkiin lihoihin - marinaadia. Ja aina eniten siihen, joka on halvimpaa ja helpoimmin lämmitettävissä kiireiselle ja trendikkäälle ihmiselle ateriaksi.

Ihmispolo se on semmonen ressukka, että se tykkää kaikesta hyvälle maistuvasta, mielihyvää tuovasta, helposta ja hyvin mainostetusta roskaruuasta, sisältäköön se mitä paskaa hyvänsä. Ja sen töhkän pääle se vetää imelää, tuhansia kaloreita sisältävää suklaata, eli muuta makeaa niin, että lopulta yrjöttää.
 Kyllä elintarviketeollisuus, kauppieas ja mainosmies tämän tietää ja iskee juuri oikeaan hermoon.
Mielihyvä se on tämän päivän elämän ja asian ydin, mihin isketään, kuin korppi kalasäkkiin.
Meillä on suurimmalla osalla niin paha olo tästä maailman menosta, tai joutoaikaa liiaksikin, että  saadaksemme jotain mielihyvää, olemme valmiit asettamaan kauppiaan alttarille vaikka oman terveytemme. Ja useimmiten huomaamatta ja tietämättäkin. Kuka se jaksaa kokoajan lukea sitä sitä pienellä präntättyä siltä lopusta, jossa lukee 400 cal / 100g, kunhan se kama on vaan hyvänmakuista.
Kellä on nykyisin oma peruna ja porkkanamaa, josta syödä pelkkää pottua ja ruskeaakastiketta, leivälle pelkkää ylähuulta ja juomaksi piimän sintua ? Kellä on luonnetta olla ostamatta sinistä lenkkiä, siankylkeä ja hillomunkkeja, ja kaikkea sitä herkkua mitä hyllyt ja altaat notkuu, kun raha ei riitä fileisiin, tahi ohuen ohueisiin riimihärkäsiivuihin, jotka ovat lähes kalorittomia ?  Töllötämme illat, osa päivätkin televisiota mässyttäen jotain juustonaksuja, suklaata, kaljaa , tahi kokista päälle, kun ei ole muutakaan tekemistä. Sitten illoin järjesetään TV,ssä panelikeskusteluja ja lihavuusiltoja  - mistä johtuu liikaliavuutemme. Jokainen älykääpiökinhän sen tietää, että se johtuu just siitä, kun syömme enemmän kuin kulutamme.  Laihtumiseen on vain yksi tie - syödä vähemmän, kuin kuluttaa. Niin yksinkertaista se on. Siihen ei auta mikään muu, ei jumalat, eikä  ravitsemusterapeutit. Laihtumisen kaava on perin yksinkertainen. Mutta kuka meistä siihen pystyy ?  Se onkin maailman laajuinen ongelma ja ehkä tuottavin bisnes tällä hetkellä.

Ruuasta ja syömisetä on tullut tähän maailman aikaan jumalaton must ja bisnes. Se on jo taidetta, elämää suurempaa intohimoa,  ja lähes akrobatiaa. Tuntuu, kuin koko ihmiselämä olisi tyhjää ja tarkoituksetonta ilman ruuanlaittoon ja syömiseen sisältyvää mielihyvää, tunnetta ja pakkoa kehittää mitä uskomattomampia luomuksia lautaselle, itselle ja niille ystäville, jotka tulevat yllättäen, tahi kutsuttuina grilli-iltoihin ja kyläilemään allakoihin merkiittyinä, tarkkaan harkittuina ajankohtina.

Ei ihme, että iso-osa meistä on ylipainoisia, diaknooseissa obeeseja ja  kaikkiin terveyshaittoihimme syyllisiä poloisia, jotka olemme vuosien mittaan syöneet enemmän kuin olemme kuluttaneet.
Voi meitä raukkoja !
Loppupeleissä ihmiselläkin on elämässään vain kaksi tarkoitusta - pariutuminen ja syöminen ja näihin kumpaankin, uskallan sanoa - mainosmies ja kauppias on iskenyt tehokkaasti kyntensä ja meistä ressukoista on tullut uhreja, josta saamme kärsiä enemmän, kuin lääkäri määrää.
Mutta olen aivan varma, että kun meissä todetaan tämän lyhyen elämänpätkän päättyessä se liian myöhään havaittu syöpä, tahi pumppu tilttaa, niin siitä lähtee samoilla kivuilla taivaaseen, tahi helvettiin niin lihava kuin laihakin. Eikä siinä vaiheessa juurikaan läskit , tai luut paljoakaan paina, kivut ja hoidot ovat kummallekin samat ja lähtö yhtä varmaa..

Olisiko se sittenkin niin, että jokainen meistä kanta läskinsä, diaknoosinsa, tahi luunsa ihan itse ja tekee johtopäätöksiä omasta olemisestaan sitä mukaa, kuin se elämää haittaa, vaikeuttaa, tahi sulostuttaa.
Niin sanoakseni "  ,karavaani kulkee ja koirat haukkuu ", elämä on lyhyt, kuin polvisukka vain " , teitpä niin tai näin.
Paluuta 50 - luvullekaan ei enää ole.

Tästä se kaikki alkoi, sitten tulivat rasvagrillit, kokikset, mässyt , pitsat ja megahampurilaiset, työttömyys ja kohta loputkin työmme hoitaa tekoäly.  😓
Voi meitä matkamiehiä maan, meillä on vaan enemmän ja enemmän aikaa syödä itsemme lihaviksi, kaiken maailman psyykkisten ongelmien kera. Ja kauppias hoitaa momman !

Tässä vuodatuksessa siirän vastuuta lihavuudestamme elintarviketeollisuudelle ja kaupalle aivan tietoisestikin, sillä nykyisin elämme älyttömässä yltäkylläisyydessä ja " liha on heikko " niin kuin uskovaiset puolustautuvat.

Ainako vaikeimman kautta ?

Tuo ajatus tuli jälleen mieleen, kun läheisessä tuttavaperheessä mennään taas vaikeimman kautta.
Kysymys on julkisesta terveydenhuollosta, joka on yhteiskunnassamme tällä hetkellä ankarimpien säästötoimien kohteena.

Itse kuulun ikäni ja terveyteni puolesta niihin, jotka käyvät vuosittain vuosikontrollissa terkkarilla.
Niinpä minulla todettiin kohta parivuotta sitten kontrollikäynnillä kohonneet arvot, jotka johtivat syöpälöydökseen. No syöpä sitten hoidettiin ja nyt sitä kontrolloidaan puolivuosittain.
Nyt on kuitenkin niin, että melkein kaikki syöpälajit ovat lähes oireettomia jopa niin pitkälle, kunnes mitään ei ole enää tehtävissä. Itse aloin oman löydokseni jälkeen tiukkaamaan lääkäriltä pääsyä paksunsuolen tähystykseen mahavaivojeni takia. Ja lopulta sinne pääsinkin, vaikka melko tiukassa se lähete oli. Kysyinkin lääkäriltä, miksi näin ? No vastaus oli - jos alettaisiin tähystelemään yleisemmin, tulisi liikaa löydöksiä. Siis rahahan siellä taustalla on. Jouduttaisiin kustantamaan hoitoja huomattavasti nykyistä enemmän.
Mutta kun on se niinkin, ettei ne syövät sieltä ihmisten kehosta minnekään häviä.  Kyllä ne lopulta sieltä todetaan ja yleensä aina vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.
Ilmeiseti joku säästötoimia miettivä toimikunta on sen laskenut, että ne viimehetkien sytostaatit, sädetys ja kipulääkkeet tulevat halvemmaksi, kuin jos syöpä hoidettaisiin aikaisessa vaiheessa. silloin kun se on vielä hoidettavissa. Aika raaka arviointi, mutta en keksi muutakaan syytä, miksi ihmisten syöpälöydöksiä ei haluta löytää silloin kun ne vielä olisivat hoidettavissa. Raha ja säästöthän siellä on pakko olla takana. Annetaan potilaiden  sairastella tietämättään mahdollisimman pitkälle ja järjestetään sitten nopea saattohoito tehokkailla kipulääkkeillä. Tämäkö on raaka totuus valtion määräämistä säästötoimista kansalaistaan kohtaan, sillä joka ikinen syöpä voidaan todeta ja  hoitaa  nykyisillä menetelmillä, jos se löydetään ajoissa ja jos siihen on tahtoa ja niitä määrärahoja, ( korvamerkittyä ) rahaa, niin kuin se nykyisin ilmaistaan.
 Pitääkö aina mennä vaikeimman kautta ja odottaa se pahin, näinkö se on laskettu, että yhteiskunta pääsee vähemmällä ja saadaan niitä säästöjä ?

 Olen melko varma, että meidän, lähes jokaisen lähituttavapiirissä on samanlaisia kokemuksia lähivuosien sisällä. Omassani ainakin on jo useita tapauksia, joissa löydös on tehty oireistakin  huolimatta liian myöhään. Itse tunnen lähes syyllisyyttä siitä, kun oma löydökseni todettiin ajoissa ja ainakin vielä toistaiseksi olen siltä kohtaa terveiden kirjoissa.
Taitaa rintasyöpä olla ainut, jonka toteamiseksi on järjestetty valtakunnallinen seulonta. Tosin sekin tehdään vasta ikääntyneille ja nuoremmat jäävät ulkopuolelle seulonnan, vaikka kyseisen syövän tiedetään lisääntynen lähes räjähdysmäisesti jo nuoremmallakin iällä. Kuten muidenkin syöpien, esim, eturauhas, haima, paksusuoli ja ihosyöpien.
Meille on syötetty jo ainakin nelisenkymmentä vuotta kaiken maailman lisäaineita melko tehokkaasti ja melkein kaikkien kaupasta ostettavien elintarvikkeiden kylkiäisinä. Hyväksyttyjen E - lisä aineiden luettelo alkaa olla jo lähes raamatun paksuinen ja kaikki ovat todellakin hyväksyttyjä elintarvikkeiden lisäaineita.
Mutta kukaan ei takuuvarmasti pysty sanomaan mitä ne aiheuttavat meidän kehossamme pitemmän päälle. Lisääntyneet syövät ovat taatusti yksi niiden seuraus. Tätähän ei tietenkään voida myöntää, eikä haluta, tai voida tieteellisesti todistaa, sehän olisi elitarviketeollisuudelle ja kaupalle lähes katastrofaalista. Ja rahahan se on ja kauppa, jota meidän tulee palvella terveytemmekin uhraten.- hallelujaa !
Hyvä esimerkki lisäaineiden pakkosyötöstä on jo lähes kaikkiin lihatuotteisiin lisättävä keltainen lieju, jota marinaadiksi sanotaan. Se tuntuu käyvän kalalle, broilerille ja kaikelle lihalle yhtä hyvin. On jo vaikea löytää varsinkin edullisempaa, kukkarolle sopivan hintaista lihaa, johon ei olisi tätä kuraa mätetty kauhallinen, tai pari. Käsittämätöntä on ettei sen käyttöön elintarvikkeissa puututa viranomaisten toimesta. Kauppias sanoo sen tietenkin olevan asiakaslähtöistä, niin kuin niiden kaikkien yli kahdeksankymmenen erilaisen maidon, joista yksikään ei sovi ihmisravinnoksi. Vai vieläkö on joku, joka ei saa maidonjuonnista oireita ?

Näin meille lähes pakkosyötetään huomaamattamme kaiken maailman nitriitit ja muut myrkyt ja muutumme pikkuhiljaa kuluttajista potilaiksi ja sitä tietä kasvamaan koiranputkea läheiselle hautausmaalle, toiset jo hyvinkin nuorena.. No totta on tietenkin, että näin säästöjä syntyy yhteiskunnalle, sillä useimmat potilaat eläisivät vielä pitkälle eläke ikään, jos he saisivat hoidon riittävän ajoissa.Mutta juuri sitävartenhan olemme kohtuuttoman suuria eläkemaksuja maksaneet koko työhistoriamme ajan, että saisimme niistä nauttia, kun on sen aika.
Minun sanomani on, -  enemmän seulontoja ja tutkimus lähetteitä ihmiselle, jotka epäilevät olevan terveydessään jatain vialla ja erikoisesti myös entistä nuoremmille ihmisille !

Syssyä ystävät !

Aika usein kuulee sanottavan, kesä jota ei tullutkaan. Kyllähän se oikeesti sille tuntuukin. oli niin vähän niitä aurinkoisia päiviä, puhumattakaan helteisistä. Viime kesänä ei satuttu kotiin niinä päivinä, jolloin olisi ollut hyvät matonpesupäivät ja ennen kaikkea kuivatuspäivät.
No nyt sitten  pestiin kahden vuoden pesemättömät ja meinasi iskeä paniikki, kun ei alkanut kuulua niitä kuivatus lämpöisiä ja tuulia. Tämä kirvoitti kirjoittamaan oikein runon aiheesta  faceen.
" me rännän ja jään lapset "  Varsinaisesti en ole mikään runoilija, mutta kun tarpeeksi sinkeelle menee, niin runontynkäkin näköjään luiskahtaa, joskin hieman parodisoiden. ( Olisipa hauska kuulla tuo runo Ella Erosen lausumana, oikein tummalla paatoksella.)

Mutta nyt on syksy.  Ja syksy on todella hyvä vuodenaika. Tosin senkin voi pilata jatkuva vesisade, jaka muuttuu sitten lokakuun lopulla rännäksi. Mutta toivotaan nyt niitä kuulaita, kirpeitä ja värikkäitä syysilmoja, jolloin lämpöisensä saa säädellä pukeutumalla. Ei ole kärpäsiä, paarmoja tahi itikoita inisemässä korvanjuressa, ilma vaihtuu ja on raikasta ja kevyttä hengittää.

Syksy on myös sadonkorjuun aikaa, vaikka et olisikaan maanviljelijä. Jos olet ollut keväällä ahkera ja laittanut itsellesi ja perheellesi vaikkapa kasvimaan - sadonkorjuun aika on nyt.
Ja muutenkin voimme satoa korjata. Meillä on vielä olemassa, ainakin toistaiseksi tämä jokamiehen oikeus.
Marjoja ja sieniä on nyt metsissä. Aina sieltä jotain suuhun, tai säilöönpantavaa löytyy, jos on aikaa ja malttia kulkea silmät auki metsissä ja aukoilla. Ne jotka metsästää, keräävät nyt satoa ehkä pakastettavaksikin asti. Kalamiehet ja naiset nassuttelevat makoisia paistettuja ja keitettyjä muikkuja parempiin suihinsa ja jakelevat saalistaan muillekin, sillä kohta on vesilläkin runsauden aika. Muikku kutee tuossa lokakuun puolenvälin tienoilla. Silloin jos tietää kutupaikan, on saalis varmaa ja runsasta. Ja vaikka ei omia verkkoja olisikaan, aina joku tuttu kalamies jeesaa. Muutenkin kalastelu on mukavempaa, kuin keskikesällä, saa verkkojakin pitää yön yli, eikä tarvitse aamulla nousta ennen kukonlaulua kalaan, kylmemmän veden aikaan kala säilyy pitempään tuoreena vedessä.

Niin, siitä kukonlaulusta. Sitä on taas meillä ja kenties naapureillakin kuultu koko kesän.
Nyt olen kuitenkin suunitellut, että ensi viikonloppuna kanat ja kukko viedään taas talviteloille Topin kanalaan. Yöt kylmenevät, kohta heittää se ainutkin munija - potpoti munimasta. Energia menee nääs itsensä lämpimänä pitämiseen, sitä ei riitä enää munimiseen. Loput kanat, tipitii ja manta eivät suvainneet muniakkaan koko kesänä. Viettivät joutilasta kesää, muuten vaan kuopotellen ja nauttien tarjotuista eväistä. Saa nähdä minkälainen yhteenotto tulee kukon kanssa, tämä mehmetti on vähän toista maata kuin muut kukot. Nähtäväksi jää, syödäänkö meillä lopuksi kukkoa viinissä, vai ilman. Parempi olisi kuitenkin mennä sovussa ja yhteisymmärryksessä Topille talvehtimaan, luulisin.
Niin, tämä ainut munija-potpoti, oppi heti keväällä sen verran savonmurretta, että pyyti ihan selvällä murteella - ruokooo ! Parhaimmillaa sanoi jo - ruokaaa ! Vehnänen kelpasi kaikille sen verran hyvin, että välillä pakastinkin oli tyhjä ja vieraita tulossa - talossa ei vehnäsen vehnästä.

Se kaikki oli sitä kulunutta kesää. Kesäähän se kuitenkin oli, olkoompa ilmat mitä tahansa, ainakin nurmikko piti ajaa viikoittain, nyt se kasvaa jo hitaammin, sekin on varma syksyn merkki, jollei muuten erota näistä ilmoista syksyä ja kesää. Mutta taas me elämme uuden kesän toivossa yli puoli vuotta ja lopuksi siteeraankin tähän runoani

" ja luovuttaa me emme saa, on ensi suvi parempaa - me rännän ja jään lapset "