Pätkäelämää

Mainitsen taas, jälleen kerran, olevani tällainen elämäntarkkailija.
Joudan siis joskus hunttailemaan, että mitähän se tuokin tarkoittaa ja mitenhän se tuokin asia oikeasti on.
Sitäkin olen ränäillyt useinkin, että miksi, etenkin nuoret ihmiset eivät lue enää kirjoja. Kirjojen lukeminen on suorastaan romahtanut. Eräässä yhteydessä tuli esille seuraavanlainen asia. Kyselin erästä kirjaa, eräältä henkilöltä, että jokohan se on ilmestynyt. No kaveri siihen, että en tiijä, kyllä vissiin. Ainakin äänikirjana se on ilmestynyt.
Ahaa !  Äijä paljasti itsensä. Se ostaakin kirjansa äänikirjana. Just joo, kova kirjojen lukija.
No niinpä tietenkin. Kuka sitä nyt helevetti jaksaa samaa kirjaa pitellä käsissään ja lukea illasta toiseen. On paljon helpompi napata napit korviin ja ruveta selälleen köllöttelemään. Kuuntelee mitä kuuntelee välillä kelailee eteenpäin , hoklii sieltä täältä ja saa jonkinlaisen käsityksen kirjasta. Kyllä se riittä, noin suunilleen.
Ja saman tyyppistähän se tuntuu olevan koko elämä nykyisin. Työsopimukset ( sopparit ) tehdään toistaiseksi voimassa oleviksi. Autokauppaan tehdään vuoden, parin soppari, jonka jäkeen tehdään taas seuraava soppari vuodeksi , pariksi - ( liisataan )
Kun ostetaan uusi luukku, kämppä ( ennen koti ), pannaan asuntolainan soppariin sopiva summa kuukausilyhennykseksi, muutamaksi vuodeksi. Sitten katsotaan saataisko se kämppä myytyä, ja siitä mahdollisesti koituneet muutaman kympin myyntitappoit peitetään seuraavaan soppariin, seuraavasta luukusta ( ennen koti ) ja maksellaan taas sitä vuos, pari ja katotaan mikä on sitten tilanne, vaihetaanko isompaan, tai pienempään ja tehdään taas siitä molempia osapuolia ( etenkin pankkia ) tyydyttävä soppari jota maksellaan taas ehkä pari vuotta.
Vai oletteko kuulleet, kun nuoripari on ostanut itselleen kämpän, itkeskelevät siinä yhteisestä onnesta - rakas, ajattele, kun me sitten kolmenkymmenen viiden vuodet päästä maksetaan tää viimeinen lyhennys - ajattele rakas, sitten tää koti on vihdoin meidän ikioma !
Ei, ei näin. Lainan kuukausieräksi valitaan se mikä senhetkisten tulojen mukaan voidaan maksimissa, ehkä muutama vuosi maksaa, tai sou vot ! Kohan nyt jotenkin päästään  tähän kämppään käsiksi. Kämpän hinta on sivuseikka, tärkein on kuukausilyhennys summa.

Sitten, meille soitellaan jatkuvasti kaiken maailman sähköyhtiöistä tarjoten vuoden soppria 5% huokeammalla sähkön hinnalla kuin naapuriyhtiöstä.

Teleoperaattorit tarjoavat sinulle edullista vuoden, tai kahden soppria, kun ostat heiltä tonnilla sen kuudensadan kännykän ja nimenoman heiltä ja osarilla. Kyllä ne teitävät, että sinä menet  heti  sen kahden vuoden velkavankeuden jälkeen kyselemään soppria muilta operaattoreilta ja niinpä sinulle tuleekin tuotapikaa kirje.
On hyvä että olette ollut asiakkaamme jo niin kauan, nyt teemme sinulle kaikkien aikojen tarjouksen, jota et voi ylittää. jne... jne.... Ja taas sulle on myyty viidensadan kännykkä tuhannella kahdella sadalla ja vain vitonen +  21.90e   kuussa ! Uskomatonta ja sinä teit hyvät kaupat.
Rahoitusyhtiöt, vai mitä vippivirmoja nää on, tarjoavat sinulle kilvan - osta elämä, rahalaitos .fi
Korkokin on laskenut jo vissiin alle sadan prosentin. Takaisinmaksusta ei huolta, siitä pitää huolen sitten Lindorf ja mitä kaikkia Trust perintöjä näitä nyt on. Ne hoitavat takaisinperintää sitten melko tehokkaasti seuraavat 25 vuotta.

Niin, tämä koko nykyinen elämä vaikuttaa olevan sellaista osta pätkä sieltä, pätkä tuolta elämää.
Kirjoillakaan ei ole enää sellaista merkitystä kuin ennen. Ovatko poissa ne ajat, jolloin otit uuden, mielenkiintoisen kirjan, kuin hyvän kaverin iltaisin esille, luit sitä kiireettömästi ja ajatuksella, kunnes siirryit siitä pikkuhilja unten maille.
 Onko sinustakin saanut jo vallan tämä - nyt kaikki heti ja millähintaa tahansa tänne elämä.
Otetaanko sitä enää puolisoakaan, tai lapsia, kun on niin kiireistä ja epävarmaa tämä pätkäelämä. ? No jaa, taitaa yleistyä siinäkin tämä tyyli, tehdään vaan muutaman vuoden soppari ja katellaan sitten edullisempaa liittymää.