Syksykö lohduton kuin kurjen huuto  ?

Enpä sanoisi niin, vaikka kurkien huuto on taas lisääntynyt joka syksyiseen tapaan.
Näillä seuduin on paljon kurkia. Arvelen niitä kertyvän ennen muutoa pari-kolmesataa yksilöä. Ne ovat lisääntyneet hurjasti muutamaan kymmeneen vuoteen. Tarkkaa syytä en minä tiedä. Tuossa lahden takana Haapamäen ja Suppuniemen seutujen isoilla peltoaukeilla niitä on runsaati näin syksyisin ja on niitä tässä lahden kummassakin päässä pitkin kesää.  Suurin osa niistä hengailee kesän ilman pesintää, mutta osa hoitaa perheelliset velvollisuutensa kyllä huolella. Tessäkin lahden poikki lentää joka ilta ja aamu pariskunta pesäpaikaltaan syömäpaikalle ilman sen suurempaa äänenpitoa.  Mutta näin syksykesällä poikasten päästyä lentoon, toitottelu kyllä lisääntyy ja sen kuulee.
Se alkaa ylensä tuossa auringon nousun aikaan ja jos sattuu makuuhuoneen ikkuna olemaan auki, sen kyllä kuulee ja siihen herää.  Ei se silleen häiritse, sillä siihen on totuttu vuosian mittaan, joutaahan tässä virkistymään vähän varhisemminkin. Se on osa vuotuista luonnen kiertoa, kuten esim, härkälintujen kevätsoidin.  Ei sekään ihan heti ihastuta, mutta se kuuluu niin olellisena osana kevääseen. 
Ensimäisinä vuosina, kun kyseiset linnut valtasivat lahtemme silkkiuikuilta, juoksi nyt jo aikamiespoikamme Jussi sisälle tohkeissaan - tulkaa kuuntelemaan, Keurulassa tapetaan vissiin sikaa  😃
Lento ja aurautumisharjoitukset kurjilla alkavat tässä hieman myöhemmin, kunhan ravintovarastoja ollaan kerätty sänkipelloilta. Sitten eräänä päivänä kuuluu kauhea meteli, aurat pannaan kuntoon ja ne suuntaavat kohti etelää.
Talvehtivat pääosin eteläeuroopassa ja jokunen osa vissiin välimeren takanakin, joten energiaa tarvitaan muuttomatkalle runsaasti.
Joutsenet kiertelevät vielä pasueineen pitkin rantoja, niiden muutto tulee sitten myöhemmin, rantojen ja lahtien jo jäädyttyä.

Niin, ei kurkien huuto ole mielestäni lohdutonta, niinkuin ei koko syksykään.  Se on oikeastaan koko vuoden hienoin vuodenaika kirkkaine ilmoineen ja hohtavine väreinee. Lämpimän saa säädellä  itselleen pukeutumalla ja tupaa lämmittelemällä, itikat ja ötökät häipyvät, kalansaalitkin vaihtuvat muikkuihin, hattastukset  alkavat ja kaikkea muuta mukavaa. Paljonhan siinä on lopulta luopumistakin, mutta parin kolmen kuukauden päästä myös taas

odotuksen riemua ja jännitystä.

Nyt ollaan sillä kynnyksellä, että syyskesän jo aistii selvästi ja siihen kuuluvat niin monet riemulliset asiat, kurkien huutelua myöten, että tervetuloa vaan syksy, on tässä jo tavallaan odoteltukin.

Synkkä yksinpuhelu

Nyt kun olen alkanut jo oikeasti selvitä koko viimetalven koettelemuksista, olkoonkin, että huomenna jatkuu hoidot Kysissä vielä kaksi kuukautta.  Luulisi minun olevan nyt onnellinen ja hyvillänni.
No niin kyllä olenkin enimmäkseen, mutta moni asia ja tunto tässä maailman menossa on entisestään herkistynyt. Luulisi, että paskat enää välittää mistään murheista, kun on jäänyt henkiin ja ruoka taas maistuu. Mutta ei se tunnu niinkään menevän.

Hajuaisti on entistä herkempi. Tuntuu kuin kotikin haisisi joltain vanhainkodin saattohoitohuoneelta.
Vaikka eiväthän nekään varmaan kuolemalle haise, mutta se sairastaminen, jonka koin näissä tiloissa, selvästi vaikuttaa.  Samoin Vc, lavuaari, hammastahnat ja kaikki.

Entäs sitten tämä maailman meno. Uutisissa jatkuvasti pelkkiä huonoja uutisia. Katastrofeja, murhia, ihmiset kusettaa ja tappaa toisiaan aivan mielettömästi.  Pikavipit, pelikoneet ja kaiken maailman kusetukset rehoittaa kenenkään juuri puuttumatta niihin.  Sähkön siirtohinnoista keksittiin loputon lypsylehmä pienelle sijoittajaporukalle. Kuopioon nousee maailman suurin sellutehdas, vaikka juuri on todettu, että metsän ja maan tehokäyttö on suurin syyllinen maapallon ekokastrofiin. Joka maassa kansalaista pannaan kun mätäkukkoo ihan 6-0  ja hallitukset, tahi hallintajärjestelmä siunaa menon ja osallistuu itsekin kusetukseen. Ihmisen ahneudelle ja raakuudelle ei todellakaan tunnu löytyvän minkäänlaista rajaa. Voi Pentti Linkola, kuinka sinä oletkaan oikeassa, vaikka sinulle ja mielipiteillesi ( VIISAAT )naureskelee.

Tämä ihmisen niinsanottu järki on kaukana siitä mitä tarkoitetaan järjellä.
Kaikki mihin ihminen koskee, tahi puuttuu menee päin persettä ajatellen elinympäristöämme ja tätä tellusta jolla palloilemme.  Ihminen on ainut osanen tässä maapallossa, joka ei tänne kuulu. Se käyttää järkensä kanssa kaikkea väärin mihin se puuttuu, tuhoaa kaiken. Paskantaa omaan pesäänsä, niin kuin sanotaan. Muut luontokappaleet elävät sovussa luonnon ja sen ekosysteemin kanssa, ihminen on ainut vieraslaji täällä maapallolla ja silti käyttäytyy isännän elkein.
No, sillehän me emme voi mitään, maailma hukkuu paskaan, me vain sometamme. Olkoon se sitten kohtalomme, sen olemme todella ansainneet. Mutta sääliksi käy ja surettaa muun maailman ja siellä elävien kohtalo.

Nämä tunteet ovat selvästikin voimistuneet ja lisäävät hieman pessimismiä aina silloin tällöin.
Ei juurikaan auta asiaa, että tiedän olevani loppusuoralla tässä hojeltamisessa, jäähän tänne lapseni ja lapsenlapseni ja todennäköisesti moniakin sukupolvia vielä kärsimään tästä turvattomuudesta ja epävarmuudesta, joissa ihmiskuntaa nyt hallitaan ja opetetaan selviytymään.

Huh huh !  Olipas se purkaus.
Mutta tällaisia ajatuksia liikkuu nyt ja on toki liikkunut ennenkin pienen homosapiensin järkeä täynnä olevassa pääkopassa.
Helpottaa hieman, kun saa yrjötä edes kirjottamalla. Hullunahan pidettäisi, jos alkaisin näitä juttelemaan tuolla kavereilleni.  Paljon kivempi on osallistua keskusteluun ilmoista ja kalastuksesta, sienisadosta ja muusta kevyemmistä menoista.
Ja niinhän sitä pitääkin, sekoaisihan sitä lopullisesti, jos alentuisi synkkylään. Kaikki kaverit alkaisivat karttaa ja vieroksua.
Realisti minä olen ja isomman aikaa ja vielä idealismiin kallellaan, kuin Savon Sanomat - puolueista riippumaton keskustapuolueen äänenkannattaja. ( noin vertaukuvia käyttäen )

Syksy tulee, alkavat taas harrastukset ihmisten ilmoilla. pää tuulettuu ja saa enimmäkseen  muuta ajateltavaa. Olenkin jo varannut viikosta ensimäiset kolme iltaa harrastuksille.
Älkää uskokokaan, että minusta saadaan tekemälläkään tylsämielistä jorottajaa.
Määrätynlaiset aistit, tahi sydämen tunnot ( on siinäkin sanonta ) ovat vain hieman herkistyneet entisestään.  ( sydän on vain lihasmurikka, joka minullakin pumppaa aivan väärässä tahdissa verta latvaan ja tyveen )  Päässä ne ihmisen tunnot liikkuu, vaikkakin iso-osa ihmisistä tuntuu olevan täysin tunnottomia.
Aamen ! Ja sitaatti !