Synkkä yksinpuhelu

Nyt kun olen alkanut jo oikeasti selvitä koko viimetalven koettelemuksista, olkoonkin, että huomenna jatkuu hoidot Kysissä vielä kaksi kuukautta.  Luulisi minun olevan nyt onnellinen ja hyvillänni.
No niin kyllä olenkin enimmäkseen, mutta moni asia ja tunto tässä maailman menossa on entisestään herkistynyt. Luulisi, että paskat enää välittää mistään murheista, kun on jäänyt henkiin ja ruoka taas maistuu. Mutta ei se tunnu niinkään menevän.

Hajuaisti on entistä herkempi. Tuntuu kuin kotikin haisisi joltain vanhainkodin saattohoitohuoneelta.
Vaikka eiväthän nekään varmaan kuolemalle haise, mutta se sairastaminen, jonka koin näissä tiloissa, selvästi vaikuttaa.  Samoin Vc, lavuaari, hammastahnat ja kaikki.

Entäs sitten tämä maailman meno. Uutisissa jatkuvasti pelkkiä huonoja uutisia. Katastrofeja, murhia, ihmiset kusettaa ja tappaa toisiaan aivan mielettömästi.  Pikavipit, pelikoneet ja kaiken maailman kusetukset rehoittaa kenenkään juuri puuttumatta niihin.  Sähkön siirtohinnoista keksittiin loputon lypsylehmä pienelle sijoittajaporukalle. Kuopioon nousee maailman suurin sellutehdas, vaikka juuri on todettu, että metsän ja maan tehokäyttö on suurin syyllinen maapallon ekokastrofiin. Joka maassa kansalaista pannaan kun mätäkukkoo ihan 6-0  ja hallitukset, tahi hallintajärjestelmä siunaa menon ja osallistuu itsekin kusetukseen. Ihmisen ahneudelle ja raakuudelle ei todellakaan tunnu löytyvän minkäänlaista rajaa. Voi Pentti Linkola, kuinka sinä oletkaan oikeassa, vaikka sinulle ja mielipiteillesi ( VIISAAT )naureskelee.

Tämä ihmisen niinsanottu järki on kaukana siitä mitä tarkoitetaan järjellä.
Kaikki mihin ihminen koskee, tahi puuttuu menee päin persettä ajatellen elinympäristöämme ja tätä tellusta jolla palloilemme.  Ihminen on ainut osanen tässä maapallossa, joka ei tänne kuulu. Se käyttää järkensä kanssa kaikkea väärin mihin se puuttuu, tuhoaa kaiken. Paskantaa omaan pesäänsä, niin kuin sanotaan. Muut luontokappaleet elävät sovussa luonnon ja sen ekosysteemin kanssa, ihminen on ainut vieraslaji täällä maapallolla ja silti käyttäytyy isännän elkein.
No, sillehän me emme voi mitään, maailma hukkuu paskaan, me vain sometamme. Olkoon se sitten kohtalomme, sen olemme todella ansainneet. Mutta sääliksi käy ja surettaa muun maailman ja siellä elävien kohtalo.

Nämä tunteet ovat selvästikin voimistuneet ja lisäävät hieman pessimismiä aina silloin tällöin.
Ei juurikaan auta asiaa, että tiedän olevani loppusuoralla tässä hojeltamisessa, jäähän tänne lapseni ja lapsenlapseni ja todennäköisesti moniakin sukupolvia vielä kärsimään tästä turvattomuudesta ja epävarmuudesta, joissa ihmiskuntaa nyt hallitaan ja opetetaan selviytymään.

Huh huh !  Olipas se purkaus.
Mutta tällaisia ajatuksia liikkuu nyt ja on toki liikkunut ennenkin pienen homosapiensin järkeä täynnä olevassa pääkopassa.
Helpottaa hieman, kun saa yrjötä edes kirjottamalla. Hullunahan pidettäisi, jos alkaisin näitä juttelemaan tuolla kavereilleni.  Paljon kivempi on osallistua keskusteluun ilmoista ja kalastuksesta, sienisadosta ja muusta kevyemmistä menoista.
Ja niinhän sitä pitääkin, sekoaisihan sitä lopullisesti, jos alentuisi synkkylään. Kaikki kaverit alkaisivat karttaa ja vieroksua.
Realisti minä olen ja isomman aikaa ja vielä idealismiin kallellaan, kuin Savon Sanomat - puolueista riippumaton keskustapuolueen äänenkannattaja. ( noin vertaukuvia käyttäen )

Syksy tulee, alkavat taas harrastukset ihmisten ilmoilla. pää tuulettuu ja saa enimmäkseen  muuta ajateltavaa. Olenkin jo varannut viikosta ensimäiset kolme iltaa harrastuksille.
Älkää uskokokaan, että minusta saadaan tekemälläkään tylsämielistä jorottajaa.
Määrätynlaiset aistit, tahi sydämen tunnot ( on siinäkin sanonta ) ovat vain hieman herkistyneet entisestään.  ( sydän on vain lihasmurikka, joka minullakin pumppaa aivan väärässä tahdissa verta latvaan ja tyveen )  Päässä ne ihmisen tunnot liikkuu, vaikkakin iso-osa ihmisistä tuntuu olevan täysin tunnottomia.
Aamen ! Ja sitaatti !