tiistai 31. maaliskuuta 2020



                    Upea introvertti elämäni.


Otin tuon otsikon siitä, kun jollain tiielsiillä töllöttimessä on ohjelma " upea lihava elämäni "
No lihava olen minäkin, kaikissa epikriiseissä lukee 
" obeesi "lihavuuden alkamista ei tiedetä. Voi vittu, että se piristää !
No, ei ole upea elämä kellään, jolla on ( obeesi ) se selviää viimeistään siinä vaiheessa, kun alat täyttää 60v.  Liekö upeaa kellään introvertilläkään ?

Selailin tuossa määritelmää " introvertti " ihmisiä kaihtava, itseensä keskittyvä ja jotain sellaista.
Eivät ne määreet minuun sopivan läheskään kaikki. Lienenkö sitten introvertti ollenkaan, mutta itsekseni viihdyn usein paljon paremmin kuin porukoissa. En tarvitse ympärilleni joutavan vouhottajia, tekovirkeitä hyväntahtoisia lajitovereita, jotka ilveilee positiivisuuttaan edessä, mutta irvistävät, kun käännän selkäni.
No eivät kaikki ole tuollaisia tietenkään, on minulla hyviä ja kivoja ihmis suhteita ihan sopivasti.

Mutta otin aiheen paperille ( seinälleni ) siksikin, kun on nyt tämä karanteeni.
Tuntuu monet ihmisen nyt masentuvan, ahdistuvan, tylsistyvän, käpertyvän omaan surkeuteensa, kun eivät pääse parveilemaan.  En oikeastaan ymmärrä heitä.
Nythän on aika, jolloin voi käyttää omaa luovuuttaan aikaansa ja elämänsä viihdykkeeksi.
Keksiä tekemistä ja asioita joita on aina halunnut tehdä, tai jotka ovat kiireessä jääneet tekemättä.
Tarviiko siihen ympärille terapeutteja ja auttavia puhelimia ?
On se tää ihminen semmonen epeli, ettei sillä koskaan ole asiat hyvin.

Minä nyt en väitä olevani muita parempi, kertoessani oman mielipiteeni, tai  erinomaisuuteni tässä tilanteessa.  Mutta minä viihdyn nyt kyllä ainakin yhtä hyvin, kuin ennenkin. Tämä karanteeni ei vaikuta minuun millään nekatiivisella tavalla.
Minulla on mahdollisuus liitää vaikka tuolla järven jäillä potkurilla, tai ilman, jos huvittaa.
Pihapiiristä löytyy kaikenlaista tekemistä vaikka hurumykke.
Tuolla hellapuita pilkkoessa ja moottorisahalla pätkiessä kuulostelen luonnon ääniä ja istuskelen välillä mielin määrin ( tai ainakin mitä selkäkipu vaatii )  Mutta jonnilainen kasa tulee polttopuuta päivässä ja vähä isompi viikossa.  Ai että minä nautin.
Ja jos ei huvita, pötkötän sohvalla ja lähen sitte kun huvittaa.  Ai että siitä nauttii !
Pakollisia menoja ei ole nyt ollenkaan ( paitsi vessa )

Onkohan nyt vain kysymys siitä, että olen vielä niin metsäläistä sukupolvea omassa suvussani, etten vain ole vielä valmis tämän kummempaan, vaikka kaupungeissa elelinkin, jonkun 40 vuotta.
Tulin minä toimeen kyllä sielläkin ja stadissa ( helsinki ) kaikken parhaiten.

Tämän kaiken mahdollistaa nyt tietenkin se, että asun maalla.  En voi kuvitellakaan missä kahleissa olisin jossain inkilänmäen betonireservaatin yksiössä.  Hui helevetti, että vistottaa ajatuskin siitä.
Sen verran on tässä elämän hojelluksessa ollut tuuriakin, että tässä eläman vaiheessa on avaruutta ja vapautta ympärilläni. Ja kyllä olen koettanut tätä maalla asumisen evankejumia levittää ympärillenikin.  Eipähän tämä elämäntyyli tietenkään kaikille sovi, mutta minulle sopiii ja hyvin
sopiikin.
 Mutta, olinpa intro, tahi ekstro, niin ihan yksin tämäkään ei olisi näin hyvää, meitä on täällä kolme, vaimo, miisikki ja minä ja näin tuntuu olevan kaikki kohdallaan.

Nää nyt on taas niitä kaiken kumman nähneen elämäntarkkailijan mietteitä. Eikä piä kenenkkän vetää herneitä nenään, jos joku on elämäänsä tyytyväinen, vaikka korona irvistelee ikkunen takana.




keskiviikko 18. maaliskuuta 2020



Kalajuttu.

Minulla on näin keväällä vähän ennen heikkoja jäitä tapana laittaa muutama koukku hauille.
Tuohon selänsuuhun kun laittaa, niin saalis on suht varma. Paksulihaiset isot ja pienet hauet tulevat selkävesiltä pikkuhiljaa näihin lahtiin katselemaan kutupaikkoja. Niitä sanotaan myös porehauiksi, vissiin senvuoksi kun tulevat nuihin kevätporeisiin kutemaan. Sanotaan, että silloin on hauen liha parhaimmillaan ja niin se kyllä onkin.
Muistui tämä tapaus mieleen, kun vein taas tänään ne koukut tuonne selänsuulle.

Toissa kevät ei tehnyt tavoistani poikkeusta, minulla oli ne 5 koukkua tuossa selänsuussa ja eräänä aamuna yhdessä niistä tuntui poikkeuksellinen paino ja jytinä. Sain vedettyä kalan avannon seuduille, mutta itse avantoon se ei tuntunut mahtuvan millään opilla. No, annoin sille suosiolla löysät ja lähdin hakemaan kotirannasta tuuraa. Sillä isonsin sitten avantoa niin, että varmasti sopii tulemaan jäänpäälle, olkoon minkälainen peto hyvänsä. Ja sopihan se ja tuli näyttämään suuren päänsä. Myönnetään, että hieman säikähdin sen kokoa ja tuimaa ilmettä, mutta samalla se pyörähti, riuhtaisi ja niin oli kala mennyttä. Paksu punottu koukkusiima kesti, mutta koukun lenkki antoi periksi ja sinne meni. Saatatte arvata, että hieman kyrsi.  Selittele tätä sitten ihmisille ja katso niiden vistoja hymyjä - no niimpä tietennii, isohan se oli joopa joo.

No, siitä meni sitten muutama viikko, lahti oli jo sula ja naapurin Hanskillakin oli jo lahnanverkot järvessä. Yhtenä aamuna hän souteli meidän rantaan ja sanoi, että toin tuon sinun koukun.
Minä sitä ihmettelin, mutta totesin, että minun koukku se näkyy olevan, revenneine rautalenkkeineen.
Mitenkä se on nyt tässä ?  Hanski kertoi, että se haaki olj minun lahnanverkossa ja kun koetin suaha sen venneeseen, nii se riuhto ihtesä irti, verkko rieleina ja tään koukun se jätti siihen verkkoon.
Hyvä ettei tarkkana miehenä alakanu multa vaatimaan uutta verkkoo. Sano, että kaaheen iso se olj.

No, siitä meni taas muutama viikko ja kalasääksi alako pyörimään tuolla lahen pohjukassa epätavallisen hanakasti.  Soutelin sinne sitten kahtomaan, että mikä siellä niin kovin sitä kiinnosti.
Ja siellähän se pötkötti, minun koukkuhauki metrisen veden pohjassa kuolleena kuin tukki.
No arvaatte, että punnitsemaan en sitä enää pystynyt, enkä ruvennut, mutta iso se kyllä toden totta oli.
Jos sanon, että yli kymppikiloisten sarjassa olisin pärjännyt melko hyvin, vähintään mitaleille olisin päässyt, niin kokoluokasta saatte selvää, sen tarkempaa tietoa ei ole munullakaan.
Että kyllä sitä kalamiehellekin sattuu vaikka mitä.
Ja erikoisinta tässä tarinassa on vielä se, että se on taivahan tosi !

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Korona

Koronavirus on nyt päivän sana. Koronaa siellä ja koronaa täällä. Siellä on sairastunut niin ja niin monta ja täällä vielä enemmän. Kahtia jakautunutta on ihmisten suhtautuminen corona virukseen.
Toiset pitää sitä paniikin lietsomisena ja toiset suhtautuu varovaisen tosissaan tähän tappavaan tautiin.
Nyt on vallalla tämä turhan paniikin lietsomisen mielipide. Jos kirjoitat someen ottavasi ihan tosisaan tämän asian, aiheutat melkeinpä someraivoa mielipiteelläsi.
Katsonkin parhaaksi kirjoitella oman mielipiteeni tänne pöndeplogiin, niin ei kukaan tule aivan silmille hyppimään ( toivottavasti ).

Raamatussa kai puhutaan muistini mukaan jostain vedenpaisumuksesta ja tuhannesta tulikivestä, joka lopulta tuhoaa tämän syntisen ja pilatun maailman.
No varmasti tulee tulivuoren purkauksia ja kaatosateita jatkossakin, niin kuin on tullut tähänkin asti, mutta ei sieltä taivaalta pysty millään tulemaan vettä niin paljon, että koko maapallo tuhoutuu, eikä niin suurta tulivuorenpurkaustakaan ole oikeasti odotettavissa, että se kaiken tuhoaisi, vaikka melkoisia pöhhäyksiä tuossa Italian rannikkoseudulla vielä joskus tuleekin ja myös ameriikan mantereella.

Satuina minä pidän paljolti muutenkin näitä paksun kirjan juttuja, uskokoon mihin hyvänsä ken uskoa tahtoo. Mutta joku koronan tapainen se on, joka lopulta joskus tulevaisuudessa ratkaisee nää ihmisen maapallolle aiheuttamat tuhot ja ongelmat. Ylikansoituksen etunenässä ja sen mukanaantuomat muut ongelmat.
On veikeä seurata miten kaikessa koetetaan panna tavallisen yksilön, kansalaisen syyksi ilmaston pilaaminen, kaiken saastuttaminen ja tuhoaminen. Vaikka se on pieni porukka maailmassa, joka on keksinyt polttomoottorin, muovin ja elintarvikkeiden lisäaineet, lääkkeet ym, mitkä pilaa tämän maailman. Heitä ja kansojen johtajia ei tietenkään saada teoistaan vastuuseen, yksittäinen kuluttaja se on kaikkeen syyllinen.
Ja K kauppias hoitaa lopun homman.  Eihän tavan kansalaisella ole juuri muuta mahdolllisuutta, kun käyttää näitä keksintöjä hyväkseen. Vai oletteko kuulleet, että joissain metropoleissa ja sivilisaatioissa eletään vielä keräilytaloudessa ?
Jos koetat lämmittää asumuksesi puunpoltolla, heti se ollaan tuomitsemassa yhtenä pahimmista ilmansaastuttamistavoista maapallolla. Teollisuus, liikenne, lentoliikenne ym, ei ole mitään uunilämmityksen rinnalla saastuttajana. Lykätään kansalaiselle veroja ja sitten ollaan oikealla tiellä. Asetetaan valtioille päästökiintiöitä, joita sitten rikkaat valtiot voivat ostaa omaksi hyväkseen ja näin maailma pelastuu.  On se semmosta hiekkalaatitikkoleikkiä koko touhu, kun vähän tarkemmin funtsii.  Kehitystä ei voi pelastaa eikä hidastaa enää mikään. Ylikansoitettu maailma hukkuu paskaan tulevaisuudessa aivan väistämättömästi.  Olis se, kun raamattuunkin olisi kirjoitettu - ja lopulta maailma hukkuu suureen paskapaisumukseen ja harvat ovat ne jumalan valitut, joiden päät pysyvät pinnalla.
No, leikki sikseen, mutta kyllä minä otan tämänkin koronan ihan todesta. On aivan turhaa vähätellä ympäristöministerinkin, että kyllä on aivan turvallista matkustella koronavirusta esiintyvien maiden naapurivaltioihin ja muutenkin matkailla voi aivan turvallisin mielin. Ei voi !  Sillä ainakin juuri lentoasemilla tauti leviää yllättävän nopeasti. Olisi aivan paikallaan, että tällaisen viruksen kyseessä ollen otetaisiin heti alkuun se asenne, että tehtäisiin selväksi yleisölle faktat, jotka viruksesta  saattavat olla seurauksena, tulipa siitä sitten panikointia, tahi ei. Kaikellehan lasketaan nykyisin hintakin heti jonkin tapahtuman seurauksena ja tässäkin tapauksessa se saattaa olla yllättävänkin korkea.

No, mitäpäs me näistä kaanaanhäistä, sanoo sananlasku, mutta uskokoon ken tahtoo ja mihin tahtoo, mutta joku tämän tyyppinen, mutta paljon ärhäkämpi korona se vielä tulevaisuudessa tulee, joka ratkaisee maailman ylikansoitusongelman  ja sen mukana ratkeaa paljon muutakin.
Ja sen jälkeen ei lasketa tautiin menehtyneitä vaan eloon jääneet ja se ei ole kovin pitkä lista.
Nää nykyiset epidemiat ja pandemiat ovat vain pieniä varoituksia tulevasta, jotka kuitenkin pitäisi ottaa aivan todesta noin maailman laajuisestikin.
Lopulta luonto toimii omien lakiensa mukaan, ellei näistä pikku coronoista opita, ( ja vaikka opittaisikin ) ja sen jälkeen ei juuri kellään ole hauskaa.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020


Että mikähän se on tuon kissannii henkinen olemus ?

 

Meillä kun ei oo ollu kissoo kolomeenkymmeneen vuoteen ja nyt tul tuas parvuotte sitten hommattua tuo Miisikki, niin oon sennii kohtoo meleko ussein vuntsinna.
Sillon kun ol se eellinen kissa meillä, Nasser Tarvainen, niin se ol ihan erlainen tuon ruokapuolesa osalta kun tää nykynen. Sille kun viskas ison tahi pienen sären etteen, niin aloko mahoton rutina kuulua, kun se alako syyvä sitä piäpuolesta ihan heti. Tavallisia ruokia se söe muutennii, kerrannii veti koko takkalenkin kerralla. Pikkusen mahaköyryssä lähti siitä sitten makkaelemmaan ruusupuskan alle.

Entäs tää nykynen kissa. Ei takkuulla kelepoo särki millään laella valamistettuna. Inhoten kahtoo ja pakittaa poes sären luota.  Ei kelepoo ruuan tähteet, ei makkarat eikä mitkään.  Sillae sopivasti palavattu ohuen ohut suattaa männä, erittäen pieninä palasina sirpusteltuna ja yksitellen etteen tarjoeltuna. Haukifile pieniks sipellettynä kelepoo joskus, jos on ihan tuoretta.
Kuivamokoja se rouskuttaa päevät ja yöt ja sitten nää latsit ja muut seepat, joeta on pakattu semmosiin kymmenenramman muovipussiin, ne kyllä männöö vaekka kuinka hyvin ja ihan sillon kun antaa ja kyllä se ossoo niitä kiehnätäkkii.
Jos on isompia kokkareita, niin ne on saksin kärellä siliputtava pieniks, muuten ne jiä laataselle.
Että toesinaan riepoo ! Helevetti jos annan olla syöttämätä viikon, niin katotaan eikö kelepoo kissalle eväs.  Joskus tää palaveleminen vua ottaa nii ohimosta, että eokko sua jatkoo tarjoelua, ihan nuin kissan hyvinvoennin kannalta parraaks.

No entäs sitte ? Kyllä puoliks syötyä hiirenpätkee löytyy terassin lattialta ja koettaa kantoo niitä sisällekkii.  Siinäkohti tuntuu vielä luonnolliset vaestot pelloovan, ihme kyllä.  Onkoon nuo parempmakusia karvoneen sitte kun ne sentinpitkät kanasuikaleet, jotka on saksilla pienennettävä ?
Voe hyvä ihme kuitennii.  No tämä epel on pienenä opetettu näehin ruokatottumuksiin ja niistä se näkkyy pitävän tiukasti kiini, tul meille vasta kaksvuotiaana.

Entäs sitten tää muu huonepalavelu ?  Kehtoesko ies kertoo ?
No, joka tappaaksessa se pittää meitä ihan neekereinä.  Nyt ulos ja nyt sissään. Nyt nousetta ylös minnuu kesettaa, ulos on piästävä ( kello on kolome yöllä )  Sitte tultuaan ravahtaa yläkertaan ja viäntää sinne huussiisa paskan. Ruapii ja peittää sitä kymmenen minnuuttia, nii ettei varmaan sua kukkaan nukuttua. Sitte ku uamulla myö herätään, kahtoo sirrillä silimin jostaen sohvalta, että hyvinkö nukutti ? Laettoohan uamueväs sopivaks. Kun minä aakasen ovvee ulos, niin kahtoo ku halapoo makkoroo, oonko muka pyytännä aakomaan ovia, lähen sitte ku mulle soppii.
En kehtoo enempi kertoo.  Työ kissanomistajat tiijättä varmaan loput.

Kaeken kaekkijjaan sitte ku se kahtoo hyvin viattomilla silimillä tuossa eissä minua silimiin ja yrittää suaha selevee minun puhheista, vastaeloo hyvin vienolla iänellä ja ihan sen näkösenä, että voe ku oppis puhumaan, nii en muista yhtään sen huonoo puolta. Puskehtii kohta jaloessa ja on nii hempee ku vuan pystyy olemaan, kaekki viimeöeset herätykset on mielestä poes pyihitty.
Oon arvellu sitäkii, että onkohan tuo piru liian viisas, vae patatyhmäkö lienöö ?
En tiijä, mutta hirveen suur ero on koeralla ja kissalla tässä kohi.
Kissa ei pyri millään tavalla miellyttämään palavelioosa ja sua kaeken mitä tahtoo, aenakii melekein, aenakii meillä. Koera tuas mielistellöö kaekella tavalla isänteesä ja suap sillon tällön jonnii luunkantturan.

En tiijä muuta, mutta meillä on nyt kissa ja suap ollakkii. Jos sitä joku ilives tulloo tuohon pihapiiriin jahtoomaan, nii äkkilähtö sille tulloo, ilivekselle.

Se on tuo Miisikki meijän iltapäeväimmeisten elämän valo ja päevän ilo.






Mutta totinen se on tuo Miisikki.
Ei hymyn häevee nuamalla vaekka minkälaesen vitsin viäntäsin.