Että mikähän se on tuon kissannii henkinen olemus ?

 

Meillä kun ei oo ollu kissoo kolomeenkymmeneen vuoteen ja nyt tul tuas parvuotte sitten hommattua tuo Miisikki, niin oon sennii kohtoo meleko ussein vuntsinna.
Sillon kun ol se eellinen kissa meillä, Nasser Tarvainen, niin se ol ihan erlainen tuon ruokapuolesa osalta kun tää nykynen. Sille kun viskas ison tahi pienen sären etteen, niin aloko mahoton rutina kuulua, kun se alako syyvä sitä piäpuolesta ihan heti. Tavallisia ruokia se söe muutennii, kerrannii veti koko takkalenkin kerralla. Pikkusen mahaköyryssä lähti siitä sitten makkaelemmaan ruusupuskan alle.

Entäs tää nykynen kissa. Ei takkuulla kelepoo särki millään laella valamistettuna. Inhoten kahtoo ja pakittaa poes sären luota.  Ei kelepoo ruuan tähteet, ei makkarat eikä mitkään.  Sillae sopivasti palavattu ohuen ohut suattaa männä, erittäen pieninä palasina sirpusteltuna ja yksitellen etteen tarjoeltuna. Haukifile pieniks sipellettynä kelepoo joskus, jos on ihan tuoretta.

Kuivamokoja se rouskuttaa päevät ja yöt ja sitten nää latsit ja muut seepat, joeta on pakattu semmosiin kymmenenramman muovipussiin, ne kyllä männöö vaekka kuinka hyvin ja ihan sillon kun antaa ja kyllä se ossoo niitä kiehnätäkkii.
Jos on isompia kokkareita, niin ne on saksin kärellä siliputtava pieniks, muuten ne jiä laataselle.
Että toesinaan riepoo ! Helevetti jos annan olla syöttämätä viikon, niin katotaan eikö kelepoo kissalle eväs.  Joskus tää palaveleminen vua ottaa nii ohimosta, että eokko sua jatkoo tarjoelua, ihan nuin kissan hyvinvoennin kannalta parraaks.

No entäs sitte ? Kyllä puoliks syötyä hiirenpätkee löytyy terassin lattialta ja koettaa kantoo niitä sisällekkii.  Siinäkohti tuntuu vielä luonnolliset vaestot pelloovan, ihme kyllä.  Onkoon nuo parempmakusia karvoneen sitte kun ne sentinpitkät kanasuikaleet, jotka on saksilla pienennettävä ?
Voe hyvä ihme kuitennii.  No tämä epel on pienenä opetettu näehin ruokatottumuksiin ja niistä se näkkyy pitävän tiukasti kiini, tul meille vasta kaksvuotiaana.

Entäs sitten tää muu huonepalavelu ?  Kehtoesko ies kertoo ?
No, joka tappaaksessa se pittää meitä ihan neekereinä.  Nyt ulos ja nyt sissään. Nyt nousetta ylös minnuu kesettaa, ulos on piästävä ( kello on kolome yöllä )  Sitte tultuaan ravahtaa yläkertaan ja viäntää sinne huussiisa paskan. Ruapii ja peittää sitä kymmenen minnuuttia, nii ettei varmaan sua kukkaan nukuttua. Sitte ku uamulla myö herätään, kahtoo sirrillä silimin jostaen sohvalta, että hyvinkö nukutti ? Laettoohan uamueväs sopivaks. Kun minä aakasen ovvee ulos, niin kahtoo ku halapoo makkoroo, oonko muka pyytännä aakomaan ovia, lähen sitte ku mulle soppii.
En kehtoo enempi kertoo.  Työ kissanomistajat tiijättä varmaan loput.

Kaeken kaekkijjaan sitte ku se kahtoo hyvin viattomilla silimillä tuossa eissä minua silimiin ja yrittää suaha selevee minun puhheista, vastaeloo hyvin vienolla iänellä ja ihan sen näkösenä, että voe ku oppis puhumaan, nii en muista yhtään sen huonoo puolta. Puskehtii kohta jaloessa ja on nii hempee ku vuan pystyy olemaan, kaekki viimeöeset herätykset on mielestä poes pyihitty.
Oon arvellu sitäkii, että onkohan tuo piru liian viisas, vae patatyhmäkö lienöö ?
En tiijä, mutta hirveen suur ero on koeralla ja kissalla tässä kohi.
Kissa ei pyri millään tavalla miellyttämään palavelioosa ja sua kaeken mitä tahtoo, aenakii melekein, aenakii meillä. Koera tuas mielistellöö kaekella tavalla isänteesä ja suap sillon tällön jonnii luunkantturan.

En tiijä muuta, mutta meillä on nyt kissa ja suap ollakkii. Jos sitä joku ilives tulloo tuohon pihapiiriin jahtoomaan, nii äkkilähtö sille tulloo, ilivekselle.

Se on tuo Miisikki meijän iltapäeväimmeisten elämän valo ja päevän ilo.






Mutta totinen se on tuo Miisikki.
Ei hymyn häevee nuamalla vaekka minkälaesen vitsin viäntäsin.