Puolesta ja vastaan.

Kovasti tunnutaan nyt olevan huolissaan tästä alhaisesta syntyvyydestä maassamme.
Miksiköhän ?  Eikö saada kansantaloutta tällä menolla nousemaan, kun 1,2 prosenttia,
vaikka nousua pitäis olla vähintään se 1, 4 %  ?
No tämäkin tietysti huolettaa ainakin talous ja finanssimiehiä.
Voi se huolettaa niitäkin, jotka ovat huolissaan siitä, kuka maksaa tulevaisuudessa eläkkeet ja tekee paskaduunit.
No, eikös jokainen maksa työuransa aikaan oman eläkkeensä hyvinkin ja taitaa maksaa vähän enemmänkin. Ja mihis kaikkeen ne kansalaisilta nypittävät verorahat nyt menevätkään ?
Ja duunit, mukaanluettuna ne paskaduunit tulee kyllä tehtyä, ei jää mitään tekemättä, asioilla kun on vaan tapana järjetyä ajan kanssa, vaikka olisi vähän niukempi syntyvyyskin.
Ja pitäisi ruveta vissiin vähitellen antamaan niille tuhansille maahanmuuttajille niitäkin työlupia, vai mitä varten niitä haudotaan tuolla vastaanottokeskuksissa ?

No, nämä asiat kyllä järjestyvät aikanaan, mutta siihen syntyvyyteen.

Entäs, jos minä sanon, että kuka hullu tämmöseen maailmaan viitsii lapsia hankkia.  Kouluissa ei enää opita lukemaan, eikä kirjoittamaan.  Mihinkään ei oikein kannata enää kouluttautua, kun työelämä on niin hektistä, ettei ole ollenkaan varmaa pääseekö enää siinä ammaatissa työhön, johon on kouluttautumassa.  Työhönhakuprosessit ovat jo ylivoimaisia.  Ja jotka saavat sitä kaivattua duunia, joutuvat sitä tekemään niin, että muutamassa vuodessa nousee korvista savua ja pumppu tilttaa. On sitouduttava duuniinsa 24/7.  Paletaan loppuun,niinsanotusti.  Työn kuva muuttuu jatkuvasti ja saat kouluttautua työurasi aikaan sen kymmeneen ammatiin, jos meinaat työnteolla ihtes elättää. Tosin taitaa olla jo niin, että yhdeksän kymmenesta lapsesta haluaa joutavaksi julkkikseksi ja loput iskelmälaulajaksi.

Että tähän maailmaan lapsia, kun koko maailma hukkuu muoviin ja paskaan ?

Entäs kun tulet vanhukseski, olet ongelmajätettä, jolla kansainväliset suuryritykset kikkailevat itselleen satojen miljoonien vuosivoitot ?  ( tätä nyt ei ehkä tule vielä pienenä ajatelleeksi )
Mutta monet isit ja äitylit funtsii näitä juttuja pikkusen ennen, kun ruvetaan, tiätsä - silleen.

No, pikkusen synkkä näkökantahan tämä tietysti on, mutta melkolailla realistinen, luulisin.
Voidaanhan sitä tietysti esittää optimistisempaakin katsantokantaa ja on pakkokin, jos meinaa selvitä edes alkuun masentumatta. Onhan meillä täällä Suomessa tilaa, vielä  Helsingissäkin, minne kaikki kuitenkin vaan palastaa. On puhdasta luontoa, hyviä mökkirantoja, ihmisistä suurin osa on vielä suht järjissään, opiskelupaikkojakin tuntuu vielä löytyvän ja julkinen terveydenhuolto on maailman huippuluokkaa.
Ja jos muu, kuin Helsinki kelpaa, on halpoja asuntoja, kivoja lähes tyhjiä kirkonkyliä, joissa on hyviä ihmisiä, tilaa olla ja harrastaa.  Onhan meillä vielä vaikka mitä hyvää, jos tarkemmin ajattelee ja asennetta riittää.
Mutta se tulevaisuus ??  Kaikella on tapana järjestyä aikanaan. Niinpä niin.

Onneksi, sanon niin, koska tiedän jo olevani loppusuoralla, tuskin minun aikanani mikään tästä juurikaan muuttuu, mutta se tulevaisuus on lasten ja lasten maailmaan laittaminen, onko siinä mitään järkeä ?
Siinä sitä onkin funtsimista. Yhä useammat sitä tuntuvat funtsivan entistä pidempään, kun tilastojen mukaan aletaan lapsia ajatella hankittavan vasta lähempänä neljänkympin ikää, kuin kolmeakymppiä.
Ja sittenkin vaan yksi lapsi.  No, tietysti on erittäin tärkeää luoda ensin työura, niin iskän kuin äitylinkin. Mutta onko tämäkin vaan veruke, siirtää päätöstä mahdollisimman myöhään.
Kyllähän ihmisenä olemisen pääasiallinen tarkoitus on edelleenkin syönti ja nainti, ( suvun jatkaminen ), niin kuin muidenkin luontokappaleiden, mutta ihminen on senverran pirteä nikkari, että se on keksinyt keinot säädellä syntyvyyttä nautinnoista tinkimättä, siinä se eroaa muista elukoista.
No, ehkä se tuolla kaukoidässä on vielä lapsenkengissä sekin touhu. Että siellä vielä tarvitaan joku koronavirus väestönkasvun säätelemiseksi.
Minä toivoisin hartaasti, että ihmiskunta viisastuisi, loppuisi tämä jumalaton ahneus ja ryyhääminen.
Hiffattaisi lopultakin, että tällä menolla ei saada aikaan kuin  kaamea katastrofi.
Mutta, mutta mutta.  Tämän perinnön me jätämme niille syntyneille ja vielä harkinnassa oleville lapsillemme.

Kaikella on kuitenkin puolensa.