Tiedättekö mikä se on ?

Se, joka kiitää pitkin teitä ja katuja, käy ja osallistuu kaikkiin tapahtumiin, kokouksiin, ja juhliin.
On yleensä mukana monessa yhdistyksessä, toimikunnassa, hoitokunnassa, harrastajaryhmässä ja johtokunnassa. Ajaa autollaan vuosittain kolmekymmentätuhatta kilometriä pelkkää ( huvi ) ajoa. Lähtee pyhänä ja arkena, satoi tai paistoi. Jos herra sähkönsiirtäjä katkaisee sähkön, osaa tehdä tulen uuniin ja siirtyy uunilämmitykseen ja kaasulieteen. Valittaa hyvin harvoin mistään, paitsi aamuisin, kun koskoo sinne ja tänne. Ei juurikaan kerkeä sammaloitumaan, ainakaan jalkopohjistaan.

Kotona käydessään hän hoitaa puutarhansa, leikkaa nurmikot, lämmittää saunan, siivoaa, leipoo seuraavan päivän menoja varten kauhean kasan pullia ja pikkuleipiä. Osaa antaa kodilleen ja ympäristölleen vähintäänkin sen arvon mikä sille kuuluu. Osallistuu sielläkin vähintään faceen, instaan, tviittiin, tubeen, flinckkiin, webbiin, intraan someen ja muutamaan muuhun. Meinaa sotkeutua modeemien, reitittimien, skannerieden, printtereiden, intrahubien ja . . . sori, en muista mihin  kaikkiin piuhoihin, mutta selviää niistäkin yleensä jo iltauutisten jälkeen lukemaan ja pötköttelemään.
 Käy säännöllisesti vuosikontrollissa terkkarissa. Verikokeiden piikkien ja ekg piuhojen jäljiltä hänellä on kyynärtaipeet hiukan ruvella, mutta niin kuuluu ollakin, koska hänen terveydestään pidetään hyvää huolta. Katsoo dosetistaan joka aamu mikä päivä tänään on, ja ottaa illoin aamuin kaikki seitsemän lääkettään, mitkä hänelle on määrätty.  Etenkin apteekissa hän on tuttu ja tervetullut vieras, tosin useimmat saattavat  moikata häntä myös Salen kassajonossa, ja Katriina Kestissä, nimitellen häntä roolihenkilönsä nimillä.

Mutta hän on yleensä elämäänsä ja kaikkeen suht, tyytyväinen. Kuten jo sanoin, harvoin hän valittaa. Ei jouda vaipumaan synkkyyteen tämän toisinaan mielettömän maailmanmenon mukana, sillä hän on itse valinnut ohjelmansa ja säätää elämäänsä, sitä ei enää säädä työaikalaki tahi muu tekoäly(tön).
Nyt hän joutaa keskittymään enemmän itseensä ja jos haluaa, ystäviinsä.
Joskus hänet saattaa vallata tunne, näin minä olen onnellinen.

No, tämän kohtuuttoman vaikean arvuuttelun vastaus on - Tervolainen eläkeläinen.
Kaikki eivät ehkä ole sitä sisäistäneet, mutta miettikääpä mitä tämä hieno kotikunta olisi ilman heitä, onneksi heitä on kunnassamme melko runsaslukuisesti.  ☺️

Saunaan saunaan suomalainen.

Yllätys, yllätys, se on taas juhannus. Kesä on puolessa ja alkaa laskeutuminen kohti syksyä.
No, ei sen nyt ihan näin synkästi tarvitse mennä, vielä on kesää jäljellä ja kun alku on ollut näin hyvä, niin toivotaan ja uskotaan, että se hyvä jatkuu vielä muutaman kuukauden. Nythän ihmisillä vasta alkaa kesälomat ja oikeastaan koko suomi vasta aukeaa kesälle.

Mutta, moniko meistä käy juhannuksena saunassa ? Tai oikeastaan, onko joku, joka ei käy ?
Minun mielessä on muistoja nuoruusvuosiltani, jolloin sain olla muutaman kesän serkkupoikieni luona tuolla Pulkkilansaaressa.
Se oli talo, jossa tehtiin työtä paljon. Mekin, keskenkasvuiset pojat osallistuimme talon töihin ihan miesten lailla. Oikeastaan muita miehiä ei ollutkaan niitä töitä tekemässä, kuin me kolme.
Työpäivä oli melkein poikkeuksetta kahdeksasta viiteen, niin kuin muillakin sen ajan työläisillä.
Päivällisen jälkeen ei ollut kuin jelppiminen navettatöissä. Mutta lauantaina varsinainen työnteko lopetetiin jo siinä kahdenmaissa iltapäivällä, näin myös juhannusaattona.

Mieleen on jäänyt erikoisesti se  jotenkin juhlallinen tunnelma, kun kannettiin saunaan puut ja vedet. Käytiin tekemässä pellonreunakoivikosta vastat. Nyt oli edessä keskikesän suuri juhla.
Ruokailun jälkeen lämmitettiin se sauna, kylvettiin ja nostettiin saunan jälkeen juhlallisesti suomen lippu salkoon.
Siinä oli jotain niin nuorta miehenalkuakin sykähdyttävää, että on jäänyt iäksi mieleen. Vielä pikkuisen kuumotti käsivarsia ja selkää päivällinen jo saunassa rauhoittunut auringon polttama iho.
Sitten vedettiin ne valkoiset farkut ja tennarit, t-paita päälle ja oltiin valmiita iho pavun ruskeana illan huuhailuun jossain rantanuotioilla, ehkä muiden seudun nuorten mukana.

Niin se sauna. Juhannusaattona se tuntui jotenkin erikoisen tärkeälle ja hyvälle ja tärkeänä riittinä se on säilynyt näihin päiviin asti. Liekö jäänyt sen jälkeenkään yhtään junannusaattoa kylpemättä. Ja luulempa, että ei ehkä monella muullakaan. Kyllä se kuuluu keskikesän juhlaan niin olellisena osana, että tuntuneeko tuo juhannus miltään, jos ei kylve, niin kuin se täällä savossa sanotaan, muualla ehkä puhutaan saunomisesta. Joskus olen ollut aattoiltana vesillä, oikeastaan ihan sen vuoksi, kun on mukava katsoa, kun joka niemen-nokassa ja saarelmassa saunojen piipuista nousee savukiehkurat, ihmiset istuvat juhlatunnelmassa ja pyyhkeisiin puettuina saunomisen välillä laitureillaan ja välillä pulahtavat järveen.  Siinä kai se lienee koko suomalaisuus perusolemuksessaan.

Oikeastaan sain tämän koko jutun aiheen aamun aamu tv,stä.  Näytettiin kuinka viiskytluvulla porukka saunoi jussina. Lauteilla oli " jäntevää jätkää ", kaikki lihakset ja jänteet näkyivät, kun miehet hutkivat vastoilla. Ei ollut rasvaa nahkan alla, ei jenkkakahvat roikkuneet. Porukka oli pelkkää terästä ja se johtui juuri siitä, että silloin tehtiin ruumiillista työtä, ruoka oli terveellisempää kuin nykyisin, eikä se ollut siinä jumalallisessa asemassa, kuin nykyisin. Tai ehkä se oli silloinkin siinä asemassa, mutta eri merkityksellä. Sitten näytettiin nykyisiä saunojia ja tuli jotenkin nolo olo. Kellään ei näkynyt lihasta ja jännettä, oli vaan semmoista ( anteeksi kauheesti ) punakan possun näköistä pintaa.
Ilkeän sanoa tämän siltikin, vaikka itse kuulun mitä suuremmassa määrin punapossujen kaartiin.

No niin, mutta kylvettävä se on ihmisen tänäpäivänäkin, olkoonpa hän lihava eli laiha ja ainakin juhannuksena se maistuu edelleen erikoisen hyvälle. Nykyisin tulee hutkittua vastalla erittäin harvoin, vaikka asun koivikossa, mutta juhannuksena se tapahtuu tänäkin vuonna. Oikeastaan en voi kuvitella koko juhannusta ilman saunaa, satoi, myrskysi, tai paistoi ja veikkaampa, että monella muullakin on samanlaiset fiilikset.
Kylvetään, saunotaan, pulahdetaan järveen, grillataan, poltetaan se kokko jos saadaan syttymään ja fiilistellään suurta keskikesän juhlaa.

Elämän tarkoitus ?   Sunnuntaiaamun epistola.

Niin, mikäs se onkaan lopulta sen lyhyen elämänpätkän tarkoitus, jonka me vajellamme täällä maanpäällä ?
Simpauttaja sanoi, " että köyhän ihmisen elämä se on yks keltanen kusiraitti, linikan ja rematoorion välillä. "
Joku toinen sanaseppo on sitä mieltä, että " elämän tarkotus on ikävän karkotus "
Muistaakseni joku paksukirja on sitä mieltä, että " lisääntykää ja täyttäkää maa.  No sitä käskyä taidetaan muutamassa uskontokunnassa ja kehitysmaassa noudattaa melko kirjaimellisesti, ajattelematta sen kummemmin mitä se tarkoittaa, tahi mitä siitä seuraa. Ja että seuraako siitä oikeesti mitään hyvää, eli toisinsanoen, onko siinä mitään järkeä. Mutta niinhän se on, että kun järki ja se toinen seisoo yht,aikaa, niin ei siitä seuraa paljon mitään muuta, kun sen ison kirjan käskyn noudattaminen silläkohtaa ja siihen on sitten hyvä vedota. Saattaa tosin olla, että näissä pahimmin täyttyneissä kehitysmaissa ei siitä isosta kirjasta, siis raamatusta tietetä hölökäsen pölläystä, sen kummenmin, kuin ehkäisystäkään ja sitten seilataan tuolla maailman merillä pakolaislaivassa ja etsitään maata, johon sopisi vielä rantautumaan. Ihan surkeinta on niillä, jotka istuvan siellä kotipuolessa siinä punasessa hiekassa perseellään, kun ei ole niitäkään rantoja lähimaillakaan ja odottavat, koska se lentokone pudottaa niitä riisisäkkejä.
Entäs jos sieltä tipahtaisikin kerran kolli preservatiiveja käyttöohjeineen ?
Niin, sen jälkeen tietysti lapsilla olisi vappu seuraavat puolivuotta. Tuskinpa siitä muuta.

Minä olen kuitenkin hunttaillut, että kyllä se loppupeleissä taitaa olla tosissaankin niin, että se elämän tarkoitus on todellakin syöminen ja pariutuminen, suvun jatkaminen, niin ihmisellä, kuin muullakin elukalla.
Muutama laji ihmisen ohella on kylläkin keksinyt, että parittelu on hirmulystiä ja että aina ei täyty maa, vaikka kaikki seisookin yhtä aikaa. Minusta tämä ei ole ollenkaan huono juttu.
Apinoilla luonto on järkännyt niin, etteivät naaraat tule raskaaksi, kuin määrättynä aikana, mutta meidän ihmispolojen on täytynyt suuren järkemme ansiosta kehitellä jos jonkinlaista vippaskonstia, että saamme vähän huvitella pelkäämättä, että se raamatun määräys ei jokakerta täyttyisi.
Sillä minäkään en todellakaan ole sitä mieltä, että siinä kohtaa raamattu olisi oikeassa, vaikka muuten niin hyvä ohjekirja onkin. Kyllä tästä alkaa olla jo maailmalla konkreettista esimerkkiä.
Mutta, tutustukaapa tarkemmin luontoon, siellä on selvääkin selvempää se, että syöminen ja suvun jatkaminen on joka lajilla elämän tarkoitus. Pysähtykääpä oikein miettimään tuota asiaa.

Meille ihmisille on jostain käsittämättömästä syystä kehittynyt päänuppiin tämä niinsanottu järki. Mtä tuo sitten tarkoittaneekaan, ja onko siinä lopulta mitään järkeä, että on se järki ?
Minusta me olemme ainoita järjettömiä olentoja tässä maailman ekosysteemissä. Ainakin käyttäydymme täysin järjettömästi ajatellen maapallomme tulevaisuutta. Mikään muu elukka, tahi muu elollislaji ei toimi näin tyhmästi. Maailma hukkuu paskaan - me vain luemme lehtiä.
Me tuhoamme luonnon, vedet, ilmaston, maaperän ja kaiken mihin koskemme. Keksimme robotteja tekemään askareita, joita selvästi ihmislajin kuuluisi tehdä, jos niitä kerran on tehtävä. Kehittelemme tekoälyä, että meidän ei tarvitsisi enää käyttää omaa päätämmekään.  Tässäkohden täytyy muistaa, että se tekoäly on kehitetty meidän älyttömyydellämme. Ei se tätä maailmaa paranna, päinvastoin. Mikään muu laji ei tee näin. Me niinsanotusti paskannamme omaan pesäämme.

No, onneksi näissä muutamassa teollisesti ja muutenkin " kehittyneissä " ylikansoittuneissa maissa, tämä pariutuminen ja parittelu ei tunnu oikein enää ainakaan urospuolisia kiinostavan. Heillä on omat virtuaali ystävänsä ja naisensa, eivät tarvitse ja halua enää kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.Riittää, kun räpläävät sitä omaa ihanaa aifounia, tahi ipadia aamusta iltaan ja illasta aamuun. Puuttuneeko tässäkohti luonto jotenkin peliin ? Toivottavasti.

No nyt tuli ainakin ihmiselämän tarkoitus, noin pääpiirteittään käsitellyksi. Mutta pitäisikö siihen vielä lisätä, että kaiken raiskaaminen ? Luonnossa kaikki tapahtuu luonnollisemmin ja tarkoituksen mukaisemmin. Ainut joka sitä luonnon kiertokulkua sotkee, olemme me, luonnottomat elukat.
Aika kovaa tekstiä, mutta ottakaapa se järki käteenne, funtsikaa ja ymmärtäkää, hyväksykää tämä kaamea tosiasia ja miettikää, olisiko jotain tehtävissä ?  Tuskin.
Mutta siitä minä olen elämässäni ikionnellinen, että saan elää vielä ehkä jonkun aikaa luonnon keskellä. Mutta kauanko tällaista luontoa, kuin meillä vielä täällä suomen sydänmailla on, löytyy enää mistään.
Jos on olemassa niinsanottu sielunvaellus, niin pliis , ei enää seuravassa elämässä ihmiseksi, on tämä jo ihan sopivasti nähty.