" jeesus tulee " - ketä kiinnostaa

Lauantai aamu.

Tässä taannoin oli aika paljon teiden varsilla pylväissä lappusia - jeesus tulee, oletko valmis ?
Kerran näin sitten korjatun painoksen, jossa luki - jeesus tulee - ketä kiinnostaa.
Tämä huvitti minua pakanaa teitenkin kovin.
Eikös siinä isossa kirjassa puhuta jotenkin siihen suuntaan, että vähän ennen kun maailma tuhoutuu tulee kaamea maanjäristys ja vedenpaisumus. Sininen liekki kulkee koko maan yli, edessä kulkee jeesus ja nyppii kaikki pelastetut ja pelastusta anoneet kyitiinsä.
No ei näillä asioilla pidä kenenkään pelleillä, eikä ole tarkoitus minullakaan, mutta emme varmaankaan ymmärrä kuinka lähella, tai kaukana tällainen maailman tuho voi olla.
Tänä lauantaiaamuna tuli eräältä kanavalta  ohjelma, jossa tämä tuho todistettiin tieteellisesti.  Ei tarvita kuin supertulivuori purkautuu jossain Napolin lähellä, tai Jelloystonessa , niin sen nostattama tuhkapilvi peittää helposti koko maapallon ilmakehän ja sen jälkeen ei todellakaan naurata ketään.
Karmeata tekstiähän tämä on näin lauantai aamuun, mutta kyllä se pani ajattelemaan, ainakin minut, olenhan aikaisemminkin puhunut luonnon voimista ja että uskon luonnon olevan se jolle ihminenkään ei mahda yhtään mitään. Ei edes Donald Trump.
Noo, ei tässä nyt ruveta maailmanloppua saarnaamaan," ollaan niinkuin ollaan vaan, ollaan diivaillen ", niin kuin maailman kuulu ja paras iskelmälaulaja Lasse Liemola aikanaan julisti  😉 
Ajatteli lähteä kirjuttelemaan jotain tänne yläkertaan. Nyt on nimittäin niin, että minun nimikko pilttuuni on vallattu. Yritin siinä kyykötellä ja syrjälläänkin kärvistellä, mutta ahdasta on. Meillä on kaksi pientä mäyräkoiraa hoidettavana sillä aikaa kun pikku Jaakko, Henna ja Artsi lomailevat jenkeissä, eikä minulla ole sydäntä käskeä Namia ja Lulua sohvaltani lattialle. Aamukahvin ja siihen kuuluvat lisukkeet sain nauttia ihailevien katseiden seuratessa nautiskeluani.  Meneehän se aamu näinkin, ei siinä mitään, tuleepahan tehtyä jotain, jos ei muuta, niin peloteltua mahdollisia lukijoitani.

No enpä nyt kuitenkaan ahdistele enempää, ukona näyttää tulevan komea päivä. Aurinkokin paistaa, menenkin tästä usuttamaan koirat ulos, niin pääsen pötköttelemään sohvalleni.
On se kuitenkin hyvä, että elukoiden toimintaa ohjaa luonto ja ihmistä niinsanottu järki. He, he !

Elämä jatkuu .......

Ei sitten lähtennä KalPa voittamaan, eikä kevät tulemaan, ei.
Mutta elämän on jatkuttava ja kesänkin tultava jossain vaiheessa ja saattaapa olla, että KalPakin vielä voittaa joskus.
Monena keväänä on olleet vedet vapaina jäistä, hauet olleet kudulla, tai jo kuteneet  tähän aikaan, mutta eivätpä ole vuodet veljeksiä, eivät.
Veneen olen tervannut jo kuukaisi sitten, eilen työnsin jo rantasulaan, ettei ravistu vanha puuvene. Siinä se nyt kuin odottaa, että eiköhän Seppo viijä jo pari katiskaa. No viijään, ihan heti kun nuo rannat pikkusen avautuu, sillä keväinen kutuhauki on herkkua. Se on paremman makuinen, kuin läpimän veden lahtihauet. Selkävesiltä kutemaan tulleet, paksulihaiset hauenköllikät ovat ihan toistaluokkaa. Enoni Reijon kanssa aina keväisin odotamme kielipitkällä hauenkutua, vanhat kalamiehet osaavat antaa arvon kutuhauen maulle. Haukea pidetään jotenkin aliarvostettuna kalana. Rantarosvo, jänkäkoira !
Mutta ruuanlaittajasta se on kokonaan kiinni, mitä ja miten hän saa valmistettua siitä ruokaa.
Hauki on maukas kala, maukkaampi kuin esim. kuha. Mutta ei kun kuhafilettä pitää vaan mennä ostamaan, on kohta kalliimpaakin kuin lehmän sisäfile. Härkäähän sitä ollaan ostavinaan, mutta vanahaa lehmää se on. Niin, mausteita on osattava käyttää hauen valmistuksessa. Ei niin kuin kokkiohjelmat näyttävät neuvovan jo lohenkin valmistuksessa, että kaikenmaailman maustetahnoilla ja puhvelinfeissikarreilla peitetään koko kala, vaan kalan oma maku on säilytettävä maustamisesta huolimatta. Vanhin poikani Vesa opetti aikoinaan minuakin - isä, ei täytteeksi vaan mausteeksi. Aika hyvä neuvo.
Sitruuna, tilli ja suola ovat hauen perusmausteet ja riittävätkin melko pitkälle. Voihan siihen vielä tietysti lisätä ripauksen mustapippuria, mutta tilli laitetaan hakkeluksena vasta valmiin haukiannoksen päälle. Ja kaikkein paras kalakeitto tulee hauesta ja ehdottoman ykkös kalapihvit. Ellette usko, tulkaa maistamaan !  Tuota, tuota, - tänne on kyllä mahottoman mutkanen ja huono tie, ja loppumatka pitää tulla pitkospuita, mutta uskokaa hyvällä, hauki on hyvä kala.
Elämän jatkumisestahan minun pitikin puhua, eikä hauen kuolemasta.
Näihin aikoihin joka kevät pelataan nämä pleijarit jääkiekossa ja tänä keväänä mestaruudesta ylsi tappelemaan meidän savolaisten oma KalPa. Alussa näytti hyvälle, Tappara sai neniinsä kahdessa ensimäisessä pelissä, mutta KalPa neljässä viimeisessä.
Minä en uskaltanut kuin sillon tällön vilkasta ja just sillon Tappara teki aina maalin. Teksi tv,stä aina nopeesti vilkaisin tilanteen.
No, ei tullunna mesteruutta, ei, mutta hoppe ei oo häppee. Pakko kai se on jotenkin lohduttautua tässä maakunnan surussa. Vanaha savolainen toteamus - mies se on hävinnyttii ja hävinnyt mies onnii. Pitää kuitenkin varmimmin paikkansa.
Enhän minä näistä voitoista ja tappioista, niitähän se on koko elämä täynnä.  Kevät ja se kesäkin on joka päivä yhtä päivää lähempänä. Eiköhän se olekin tämä odotus sitä parasta aikaa ?  Sitten kun se kesä viimein tulee, tulee kauhea kiire koettaa pitää siitä ihanasta vihreydestä, lintujen laulusta, tuomen ja pihlajan kukinnasta, kaikesta vehdeydestä ja tuoksuista kiinni, mutta käsistä ja silmistä ja aisteistamme ne kuitenkin luisuvat kohti keskikesän hautovaa  lenseyttä. Sitten on vaan kesä ja kohta alkaa pelottaa, kun se luisuu kohti syksyä. Ei niistä ihanuuksista saa pidettyä ihmispolo kiinni, vaikka istuisi tuomen alla yöt ja päivät, eräänä tuulisena päivänä tuomenkukat leijailevat syliimme, ei siinä mikään auta.
Kyllä tämä vuodenaikojen vaihtuvuus on käännettävä onneksemme, saamme aina odottaa jotain. Tyytyväisiähän me emme ole oikein mihinkään ja tarvinneeko tuota ollakaan, riittääpähän puheenaiheita - on se tuas ilimoja pitelly ! Ajatelkaapa jos olisi aina kolmekymmentä varjossa, kauheat sirkkaparvet vaeltaisivat pitkin entisiä viljapeltoja, kaivot olisivat kolmekymmentä metriä syvät. Saattaisi teitenkin jonkun Ehrnrooth

in keitaalla kasvaa muutama banaani, mutta olisiko sittenkään asiat paremmin, - tuskin.
Nyt meillä on taas kaikki hyvä edessäpäin, olkaamme toiveikkaalla mielellä ja koko vappu pikkusimassa ja nauttikaamme vaikka pulleista munkeista - kyllä se siitä ! 😍

Kirjaudu sisään

Tuomari vai tohtori ?  Tappaja vai hyväntekijä ?

Minulla se on tästä maailmanmenosta sellainen käsitys, että luonto on se joka hoitaa tehokkaimmin, oikein ja oikeudenmukaisemmin asiat täällä maanpäällä. 
Onhan se tietenkin vastenmielistä katsoa, kun varpushaukka nappa tuosta pihalta, tai lintulaudalta pikkulinnun. Mutta se on todennäköisesti jo pitkään seurannut jossain pihapiirin ulkopuolella, mikä nuista tirpoista olisi helpoin napata. Siis se pyrkii poikkeuksetta verottamaan heikoimmalta ja sairaammalta näyttävän yksilön. Ja ei se tee sitäkään huvikseen, sillä on nälkä ja saattaa olla vielä poikasetkin ruokittavanaan. Se on vaan luonnon laki. Syö, tai tule syödyksi, tapa, tai tule tapetuksi. Siellä saattaa havukan takana syynätä huuhkaja, että olisikohan tuo havukka jo tarpeeksi heikossa kunnossa napattavaksi.
Julmaahan se on toiminta luonnossa,mutta kuitenkin aina oikeuden ja tarkoituksenmukaista. Meillä ihmisilläkö se on sitten siistimpää ?
Kasvatamme jonkun sikapossun, tai suloisen lammasvuonan, laitamme sen sitten poutun autoon haikein mielin, sen jälkeen se onkin vain meidän entinen nasu, tai piko, emmekä onneksi näe mitä sille siellä poutulla tapahtuu.
Vertaus vain siksi, että ymmärtäisimme luonnon ja omien tarkoitusperiemme eron.

Olettekos tulleet ajatelleeksi, miksi maailmassa kehitttyy koko ajan erilaisia bakteereja, viruksia, epidemioita ja pandemioita ?  Olisikohan sillä jotain yhteyttä maapallon ylikansoittumiseen ?  Olisiko niin, että luonto pyrkii jotenkin torjumaan tätä ilmiötä omilla konsteillaan ? Kun johonkin järveen kehittyy liian suuri rapukanta, tulee kohta perässä rapurutto, joka melko tehokkaasti estää kannan kasvamisen liian suureksi. Tai kun jollekin seudulle muodostuu syystä, tai toisesta liian tiheä jäniskanta, tulee kohta perässä tularemia, eli jänisrutto ja kanta laskee melko vähäiseksi.
Mutta ihminen se on senverran pirteä nikkari, että se keksii ja kehittää koko ajan tehokkaampia ja tehokkampia antibiootteja ja rokotteita, että ylikansoittuminen pääsisi hallitsematta jatkumaan. Sitä, mihin tämä kilpajuoksu lopulta johtaa, jää vain joidenkin nähtäväksi. Varmaa on vain se, että vauhti kiihtyy. Luonto tuhoutuu ja köyhtyy globaalisti, kiihtyvällä tahdilla, nopeammin, kuin ehkä ymmärrämmekään.
No en ole käynyt Pentti Linkolan juttusilla, enkä edes ole hänen opetuslapsensa, mutta ei tarvitse olla kummoinen ajattelija, tai filosofi ollenkaan pystyäkseen vetämään johtopäätöksiä ja havainnoimaan tätä maailman menoa.
Siltikään en hyväksy nykyisessä runsaassa luonto-ohjelma tarjonnassa sitä, että melkein poikkeuksetta jo muutaman minuutin katsomisen jälkeen alkaa hirvittävä raatojen repiminen ja veren roiske. Extremeä - sanotaan nykyisin,
Luonto-ohjelmat ovat lapsista kiinnostavia ja niitä tulisi voida näyttää enemmän ja kannustaa lapsia niiden katsomisessa, mutta ei tuommoisia tappotalkoita voi kertakaikkiaan lapsille näyttää. Lasten tulisi saada luonnosta ja eläimistä positiivinen ja myönteinen, ihaileva käsitys. Kyllä sitten isompana ollaan valmiimpia kohtaamaan totuus tästä elämästä ja luonnosta, ken niin haluaa. Ja kyllä se tulee sitten eteen halusimme, tai emme. Mutta, niin raadolliste se on silläkin kohtaa, että pambin tappamisen näyttäminen myy ilmeisesti paremmin, kuin sen imettäminen tuttipullosta.
Minä sanoisinkin, että viedään lapsiamme ja lastemme lapsia enemmän luontoon ja ei se tee pahaa meille kenellekään. Ei siellä tule ensimäisenä vastaan ne luonnonlait, ne tulee ja selviää sitten aikanaan.

                                       " tappaja, vai hyväntekijä "




 

Jess !

Nyt läks kevät tulemaan ja KalPa voittamaan !
Ei minun kyllä passaisi KalPaa ylistää, eikä ainakaan matseja katsoa. Jotenkin tuntuu, että kun minä alan matsia katsomaan, joku muu tekee heti maalin, kuin KalPa.
Sama kävi kun katsoin pikkuleijonien tsekki peliä. Kun aloin, peli oli suomelle 5 - 1
Vähän aikaa katsottuani se oli 5 - 4 ja kohta 5 -5. Löin äkkiä toosan kiinni ja peli olikin sitten päättynyt jatkoajalla 6 - 5 suomelle. Tarkistin sen teksti tv stä. Siis kaikki kunnia minulle suomen voitosta, älysin laittaa toosan kiinni ajoissa, sori kun pääsi niinkin tiukalle 😉
Seuraavaan matsiin pelaan loppurahani Tapparalle, pitkävetoa ja voittajaa. Näin varmistan, että KalPa voittaa,tämä temppu on tepsinyt ennenkin, Minä olen menettänyt rahani, mutta KalPa on voittanut. Pitää sitä nyt sen verran KalPaa jeesata. Enkä katso matsia, ai niin, onneksi se näytetäänkin jollain maksukanavalla ja niitä minulla ei ole.

Mutta kevät tulee nyt, voittakoon matsit kuka tahansa !   Yöpakkaset ovat kuulema näillä näkyvillä ohi. Se tietää tietenkin kurautuvia teitä ja kelirikkoa, mutta sitähän se on ollut joka kevät. Siihen meidän pöndejen täytyy alistua. Kaupungeissahan se on lähinnä vain hengitysilman sakenemista ja keuhkoahtaamia, pahenevia astmaoireita ja pienhiukkaskuolemia, että kyllä me täällä kestetään mielellämme joku viikko kuleksia kumpparit jalassa.
Ja kesälintuja on tullut iloksemme jo melkein koko repertuaari. Töuhtöhyypät odottaa kuraisten teiden penkoilla, tuijotellen puolimetristä hankea pesäpellollaan. Kurjet ja joutsenet astelevat hankiaisilla etsiskellen syötävää. Västäräkit ovat jo tulleet ja kuovi.
" kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene silloin jäälle "
 näin sanottiin ennen.
Ja ihan turha sinne on mennäkään ilman terävää kairaa. Puolimetriä on teräsjäätä ja ahven ei syö ollenkaaan. Olen sen todennut viimeiksi tänään - ei nykässytkään.

Keväiset säät ne vaihtelee, välillä paistaa aurinko, välillä sataa vettä ja sitten taas räntää, kuten juuri nyt.  Mutta kevät ja kesä tulee, on aina tullut. Emme saa olla malttamattomia, vaikka kiire tuntuisi olevankin pois näistä loska ja kurakeleistä. Alkaako sitten pelkät vesikelit, niin kuin taisi useimmiten olla viimekesänä ?  Sitä emme onneksi tiedä, eikä tee näin etukäteen mieli tietääkkään. Varmaa on vain, että vuorokauden keskilämpötila nousee ja yöt vaalenevat. Olkaamme tässä vaiheessa iloisella ja toiveikkaalla mielellä.

Meillä on tässä rannalla sellainen tapa, tai tottumusko lie, että sitten tuntuu vasta lopullisesti kesälle, kun kotilahden kaksi härkälintupariskuntaa tulevat. Sen kyllä kuulee heti kun ovat tulleet. Niillä on jonkun mielestä karmean rääkyvä ääni, aivan kuin sikaa papettaisi hitaasti. Ja täytyy myöntää, että melko peräpäässä on härkälintu ollut silloin kun ääniä on jaettu. Mutta me olemme siihen tottuneet vuosien varrella, jotenkin se kuuluu asiaan. 
Toinen pariskunta asettuu lahden toiseen päähän ja toinen tietysti toiseen. Jokakesäisiä rajakiistoja käydään sitten tuossa keskellä lahtea melko säännöllisesti ja äänekkäästi. Parasta mitä olen nähnyt, oli tässä pari kesää sitten. Vaimoväki oli päättänyt ruveta kaveeraamaan. Olivat panneet poikasensakin samaan laumaan ja paimensivat niitä yhdessä sopuisasti.
Ja urospuolet tappelivat keskellä lahtea, siinä reviirirajan kohdalla mahdottomalla huudolla ja mekastuksella. Monet lystit niiden kanssa on katseltu, eivätkä ne juurikaan häiriinny, jos tuossa rantakiikussa niitä seurataan.

Niin, ja kanat tietenkin otamme taas kesäksi. Nehän ne vasta veikeitä kavereita olivatkin. Kukko on nyt harkinnassa, mutta jotenkin tuntuisi, että alamme kallistua kukonkin puoleen, mikä kanala se sellainen on, jossa ei kukko pidä jöötä. Ainut haitta siitä kukosta on sen aikainen herääminen ja silloin siinä kyllä herätään mekin, ainakin aluksi, yleensä tuossa kolmen ja neljän välillä. Viime keväänä vaimo laski ensimäisenä aamuna kiekumiset viiteenkymmeneen kolmeen, sitten nousi kahvinkeittoon.

Että tämmöistä " jessiä ". Havaintoja ja vähän suunitelmiakin. Sitä kun on pitkän talven talviturkissaan öyröttänyt, lumia luonut ja tupaa lämmitellyt, mieli alkaa helposti laukkaamaan, kun on nuuhkaisevinaan vähänkin kevään tuulten tuoksua.


 

" Kälviällä nähty jätkän jäljet . . . "

Lienenkö ollut  aikaisemmissa elämissäni inkkari, tahi vihikoira ?  Nykyisessä elämässäni olen ainakin ollut nuorempana kova metsä ja erämies. Niinpä jälkien seuraaminen on minulle luonnoliinen tapa, kun liikun jossain, missä niitä pystyy seuraamaan.
Talvellahan se on erikoisen helppoa verrattuna kesään.
 Tänä aamuna, kun lähdimme liikkeelle autolla, oli yöllä satanut sentin verran lumenhärmää ja heti pihasta lähdettyämme huomasin tiellä jäniksen jäljet. Takakäpälet näyttää olevan pienet - rusakko on ollut.
Risteys - aika yllättävää ! Jussilla ja Anitalla näyttää olevan vapaapäivä. Ei ole tullut autoa sieltä suunnalta. Seuraava risteys - Jani ainakin näyttää menneen töihin, Niina menee vissiin yhdeksään, tei sitten silläkin on vp. Saaresta ei näytä ketään tulleen vielä näin aikaiseen. Peltojen kohdalla huomaan tutun töyhtöhyyppäpariskunnan, istuvat tienpientareella odottelemassa, että sulais tuo hanki, niin pääsis pesän tekoon. Eivät lähde lentoon, tietävät kyllä, ettei tuo auto aja kumminkaan päälle.
Ei ole Eilakaan lähtenyt vielä kirkolle, tulee kyllä käymään tänään puodissa, onhan kiirastorstai, tuo ehkä ruisleipää myyntiin.
Pekkakaan ei ole vielä lähtenyt liikentteeseen, varmaan kohta lähtee, se on aamuvirkku ja käy katsomassa olenko laittanut painorajoituskyltit risteyksiin, niin kuin eilen lupasin ja laitoin myös. Mutta Roope on jo mennyt aamukahville Katriina Kestiin, se on sillä tapa. On toki kotona kahvia ja pullaakin, mutta siellä ei ole sitä kulta-jaska peliä.
Urkki juo vielä aamukahvia kotonaan, ei näy mersunjälkeä tielle tulevaksi, mutta kohta lähtee kirkolle Urkkikin, tiijä vaikkä käy Karttulassa asti , avink !
Sitten tullaankin jo pikitielle ja siitä ei ota erkkikään selvää ketä on mennyt, mutta tiedän suurinpiirtein ketkä siitä ovat jo ainakin menneet töihinsä.
Ja aivan oikein, tulomatkalla huomaan, että Pekkakin on lähtenyt liikenteeseen, on mennyt ensin Orihonkaan katsomaan onko kyltti paikallaan ja käy varmaan Seppoa morjestamassa mennessään, paitsi että Seppo oli tänä aamuna jo Salessa, kun minä menin sinne.

Päivittäisellä postilaatikko käynnilläni huomioin helposti onko jakaja ollut vakio, vai onko joku tuuraaja käynyt, renkaan kuviosta sen näkee. Naapurin julkkiskoira Suloa käytetään usein lenkillä jota setäni Hanskikin kiertää kerran pari päivässä. Sulo  jättää aina " tekstarin" postilaatikon lähelle hankeen ja on helppo tunnistaa jäljistä onko lenkittäjänä ollut Jani vai Niina. Kerran olimme samalla lenkillä mekin ja minä tein huomion - kato, Hanksi on ostanut uudet kumpparit ! Tuliterien nokialaisten kuvio erottui selvästi, askellus on sama, jäljet erit.

Että tämmöistä kaikea voi jäljistä päätellä. En pidä tätä kyyläämisenä, enkä myönnä olevani kylän " valvontakamera ", mutta luulen, että moni muukin liikkuja tekee kaikenlaisia havaintoja elinpiirissään, se on jotenkin luointaista täällä maseudulla. Jos ei jonkun mökistä tule tielle jälkiä entiseen tapaan, sitä alkaa jo ihmetellä, että onkohan siellä kaikki kunnossa. Manee joko katsomaan, tai ainakin kysäsee joltain tutulta, että tiijätkö onko " Tapsa " reissussa, vai mikä on kun ei liiku ?  Hanski tai Jussi hettää meidän postilaatikkoon viikonlopun lehden ohikulkiessaan ja huomatessaan, ettei edellistä lehteä, tai edellisiä lehtiä  ole haettu, soittaa tai tuo lehdet pihaan katsoakseen, etteä kaikki on kunnossa. Normaalistihan lehti haetaan siitä joka päivä, mutta aina ei tule ilmoitettua, että olemme muutaman päivän reissulla jossain.
Näin meillä täällä maalla, " pöndellä ", mutta jos lähdet stadissa Liisankadulta manskun suuntaan, et takuulla erota ketä siitä on mennyt ja naapurin postiluukun sisäpuolella voi lehtivuori olla vaikka kuukausien suuruinen ja luukussa asuja hengetönnä.
Onko se väärin, jos vähän seurailee ?

Osta pääsiäinen vaikka S -Marketista

Pääsiäinen painaa päälle.  Siivottava on, kukat ja ruohikot on laitettava, pajunkissat kerättävä ja lähdettävä pääsiäisostoksille. Onneksi ei vissiin tarvii tähän juhlaan tärvätä  kovin paljon pääsiäslahjoihin. Ja ostoksille mentiin eilen, ihan Kuopioon asti, tosin oli tärkeämpääkin asiaa.
Muistaakseni monena vuonna ollaan päivitelty kun ja miksi ei kaupan ole suomalaista lammasta. Nyt näytti olevan ja osittain selvisi sekin miksi ei sitä suomalaista enemmälti ole. Hyllyt notkuivat tuontilammasta 9.90e /kilo.  Palvattuakin oli alkaen 14.00 e/kilo.  Sitten telkkarikin mainostaa kotimaista lampaanpaistia S -kaupassa  24.90 e /kilo tuoreena, paistin koko n 3 kg. Siis ojalan opin mukaan n, 75 euron pieti, kun ostaa suomalaista.  Tässä vaiheessa heräsi väistämättä kysymys - voiko se olla niin paljon parempaa, että kannattaa maksaa lähes kolminkertainen hinta ja että ainostaan kolmenkilon mätkissä myydään. Sekin kävi heti näin maalaisen mielesssä, miksi ei suomessa siirrytä kokonaan lampaan tuotantoon, sillähän on kovempi kilohinta kuin Brasilian siäfileellä. Kyllä siinä aukeaisi lihantuottajalle taivas kertapierasulla ( vai onko niin, että se taivas aukeaa vain kauppiaalle ) avink, avink !
Ymmärräm hyvin, että kannustetaan ostamaan kotimaista, mutta moniko pystyy ? Onnea heille, joilla on siihen varaa.
No keltaiset narsissit kuuluvat, luulen monenkin kotiin pääsiäisenä, niin meidänkin.  Narsissiryväs, 1.45 e kpl-  ei paha. Niitä meillekin pari pussia, ovathan ne sievän-näköiset olohuoneen pöydällä ja symbolisoivat jotenkin kevättä, ulkona riehuvasta räntämyrskystä huolimatta. Alkuperämaata ei tullut edes syynättyä, mutta nätin keltaisia olivat. Seuravaksi kurvasimme kumikenkähyllyn kautta. Nätin punaiset Nokialaiset ( made in honkog ) tarttuivat ostoskärryyn.
Sitten mämmihyllyn kimppuun ja mikä yllätys - GLUTEENITONTAkin oli tarjolla. Vaimo innostui kovin, keliaakikko kun on. Mutta voi ! Tarkemmin tarkasteltuamme älysimme hinnan  9.90 e /kpl 500g rasia. Vieressä oli tavallista  1,45 e /kpl  700g rasia. Kyllä sitä sairasta rangaistaan, KeLa ottti parivuotta sitten sen kahdenkympin ( keliakiakorvauksenkin ) pois. Tästä hinnasta kauhistuneena ja osittain suiviintuneenakin päätimme kuitenkin, kaikesta syrjinnästä ja henkisestä rasismista huolimatta investoida yhden rasian, näin pääsiäisjuhlan kunniaksi.
Minä kun olen herkempi, minulta meni mämmihalut aivan tyystin, ja päätin vain seurata vaimon herkuttelua, sitten kotona. ( Onneksi Mietaan Jussi ei ole tietääkseni keliaakikko, lupasi syödä tänä pääsiäisnä 45 rasiaa mämmiä. )
Leivontatarvikeita vaimo sitten osteli, aikoi ilahduttaa Puodin ja Puhvetin asiakkaita ( kotimaisilla ) maukkailla pääsiäispikkuleivillä.
Volka piti tietenkin tankata, ennen kotiinlähtöä ja käydä kaupunkikahvilla, kuuluuhan se asiaan, näin maalaisten keupuntireissulla.
Meillä on kotona jo valmiiksi ostettuja kananmunia ja varastoon kerättyjä sipulinkuoria. Niitä kun kettelee keskenään, tulee munista veikeän värisiä. Siinä kun sitten puhtaassa tuvassa istuskelemme, ihaillen lautasella vihertävää otranlaihoa, vieressä värjättyjä pääsiäismunia ja ne keltaiset narsissit kera pajunkissojen, tulee meillekin kiva pääsiäinen.  Pakkasesta kaivan vielä  kaksi talvella saamaani kuhafilettä, keitän niistä maukkaan keiton pariksi päiväksi, on pääsiäisemme osapuilleen paketissa.
Ps.  Kuopiosta hilaamamme mämmirove, oli maistajan mukaan täyttä ( saissia ), syömättä jäi.  Ainoana mainittavana tarttui marketista mukaani kauhea nuha ja flunssa. Mutta jospa sekin kerkiää hieman hellittää ennen pääsiäistä, että makuaisti palautuisi. Se minun tekemä kuhakeitto on nimittäin todella hyvää.

Paparazzi

Nyt immeiset vaviskaa, paparatsi saattaa hyökätä millon mistäkin puskasta, mikään ei ole enää entisellään Tervossa. Olen nimittäin saanut oikeuden ( mahdollisuuden )  freelance - paikallistoimittajana. Ettäkö minkätähen ? No kun tulin  esittäneeksi erään maakuntalehden päätoimittajalle, että pitäsittä työ meijän Tervolaisten puolta ja laittasia joskus toimittajaa tänne meillekin. Kyllä meillä täällä on jutunaiheita, niin kuin muissakin kunnissa. Olemme erittäin vireä ja toimiva kulttuurikunta, vähintään siinä missä muutkin, mutta hirmu vähän on paikallislehdissä juttuja Tervosta. Muista kunnista kyllä, jopa Kuopiosta ja mitä kuopoin asiat sisä-savon lehtiin kuuluu, kirjutelkoot mullikkaan omat hyvänsä.
Siihen se sitten päätoimittajan myötävaikutuksella meni, että minä koetan hoitaa täällä toimittajan vaativaa virkaa freelancerina. No mikäs siinä, olen siitä ihan otettu. Ja perästä kuuluu, sano torventekijä.
Eilen sitten jo jutuntekoon ajellessani kauniissa kevätaurinkoisessa säässä kavi mielessäni, että  miks en lähtenyt jo nuorempana näihin hommiin. Hoksasin sen kyllä, että en varmaan ollut kuullutkaan mistään toimittajasta, tyhjäntoimittajasta kylläkin ja oikea mies alkaa oikeisiin töihin mahdollisimman nopeasti oppivelvollisuuden suoritettuaan. Äkkiä oma auto, eukko ja penskoja joka otrille uusia. Sellainen on miehen tie täällä ankeassa pohjolassa.
 
Poikasena ihailin isää ja hänen pihkaisia, paikattuja savottarytkyjään kun hän tuli väsyneenä iltapimeässä kotiin ja tietysti minulla piti olla myös paikatut housut, kun vetelin vesikelkalla metsänrajasta kirveellä nyrhäämiäni leppärankoja kasaan saunanseinustalle, työmiestä kun piti olla. Eli syyllinen on löydetty, kotiolot ja vanhempien esimerkkihän se vaikuttaa lapsen  ammatin valintaan. Lähdepä siitä sitten henkisen työntekijäksi, pitää vetää ehjät housut jalkaan ja kammata tukka. Eihän isäkään kammannut, kuin saunan jälkeen lauantai-iltana. 
Myöhemmin  maailman oppikoulussa moni muukin asia on kyllä selkiytynyt ja katse avartunut.
Eräs kaverini elämänvarsiteiltä, tapasi sanoa useinkin, että pitää olla avara katse ja valoisa mieli, kun tarpoo maailman lumihangissa. Aika hyvin sanottu !
Niin, senkin olen kyllä ymmärtänyt ja hyväksynyt, että muukin on oikeaa työtä kuin ojankaivuu ja halonhakkuu. Eihän minusta nyt enää mitään huippureportteria ja journalistia  voi tulla ja olisiko koskaan tullutkaan, mutta oiken mukava on vielä tässäkin iässäkin päästä kokeilemaan uutta, mielenkiintoista juttua.  Saan ainakin säveltää kuvien kera tarinaa,sitä kun tuntuisi joskus tulevan, kuin siltä kuuluisalta Alinalta pierua. ja niin kauan kunnes toisin  määrätään, katsotaanhan nyt.  Jutuntekoon mennessä tuntui oikein mukavalta ja tullessa vielä mukavammalta.
Tiijä sitten, kaikkee sitä pitää hurjailla vielä vanahana miehenä. Tai tarkemmin ajatellen, minähän tein facessa jonkun testin tässä joku aika sitten - mittaa henkinen ikäsi.  Oli muistaakseni  16v. Linenkö sitten jälkeenjäänyt, niinsanotusti ?