Paparazzi

Nyt immeiset vaviskaa, paparatsi saattaa hyökätä millon mistäkin puskasta, mikään ei ole enää entisellään Tervossa. Olen nimittäin saanut oikeuden ( mahdollisuuden )  freelance - paikallistoimittajana. Ettäkö minkätähen ? No kun tulin  esittäneeksi erään maakuntalehden päätoimittajalle, että pitäsittä työ meijän Tervolaisten puolta ja laittasia joskus toimittajaa tänne meillekin. Kyllä meillä täällä on jutunaiheita, niin kuin muissakin kunnissa. Olemme erittäin vireä ja toimiva kulttuurikunta, vähintään siinä missä muutkin, mutta hirmu vähän on paikallislehdissä juttuja Tervosta. Muista kunnista kyllä, jopa Kuopiosta ja mitä kuopoin asiat sisä-savon lehtiin kuuluu, kirjutelkoot mullikkaan omat hyvänsä.
Siihen se sitten päätoimittajan myötävaikutuksella meni, että minä koetan hoitaa täällä toimittajan vaativaa virkaa freelancerina. No mikäs siinä, olen siitä ihan otettu. Ja perästä kuuluu, sano torventekijä.
Eilen sitten jo jutuntekoon ajellessani kauniissa kevätaurinkoisessa säässä kavi mielessäni, että  miks en lähtenyt jo nuorempana näihin hommiin. Hoksasin sen kyllä, että en varmaan ollut kuullutkaan mistään toimittajasta, tyhjäntoimittajasta kylläkin ja oikea mies alkaa oikeisiin töihin mahdollisimman nopeasti oppivelvollisuuden suoritettuaan. Äkkiä oma auto, eukko ja penskoja joka otrille uusia. Sellainen on miehen tie täällä ankeassa pohjolassa.
 
Poikasena ihailin isää ja hänen pihkaisia, paikattuja savottarytkyjään kun hän tuli väsyneenä iltapimeässä kotiin ja tietysti minulla piti olla myös paikatut housut, kun vetelin vesikelkalla metsänrajasta kirveellä nyrhäämiäni leppärankoja kasaan saunanseinustalle, työmiestä kun piti olla. Eli syyllinen on löydetty, kotiolot ja vanhempien esimerkkihän se vaikuttaa lapsen  ammatin valintaan. Lähdepä siitä sitten henkisen työntekijäksi, pitää vetää ehjät housut jalkaan ja kammata tukka. Eihän isäkään kammannut, kuin saunan jälkeen lauantai-iltana. 
Myöhemmin  maailman oppikoulussa moni muukin asia on kyllä selkiytynyt ja katse avartunut.
Eräs kaverini elämänvarsiteiltä, tapasi sanoa useinkin, että pitää olla avara katse ja valoisa mieli, kun tarpoo maailman lumihangissa. Aika hyvin sanottu !
Niin, senkin olen kyllä ymmärtänyt ja hyväksynyt, että muukin on oikeaa työtä kuin ojankaivuu ja halonhakkuu. Eihän minusta nyt enää mitään huippureportteria ja journalistia  voi tulla ja olisiko koskaan tullutkaan, mutta oiken mukava on vielä tässäkin iässäkin päästä kokeilemaan uutta, mielenkiintoista juttua.  Saan ainakin säveltää kuvien kera tarinaa,sitä kun tuntuisi joskus tulevan, kuin siltä kuuluisalta Alinalta pierua. ja niin kauan kunnes toisin  määrätään, katsotaanhan nyt.  Jutuntekoon mennessä tuntui oikein mukavalta ja tullessa vielä mukavammalta.
Tiijä sitten, kaikkee sitä pitää hurjailla vielä vanahana miehenä. Tai tarkemmin ajatellen, minähän tein facessa jonkun testin tässä joku aika sitten - mittaa henkinen ikäsi.  Oli muistaakseni  16v. Linenkö sitten jälkeenjäänyt, niinsanotusti ?