Tuomari vai tohtori ?  Tappaja vai hyväntekijä ?

Minulla se on tästä maailmanmenosta sellainen käsitys, että luonto on se joka hoitaa tehokkaimmin, oikein ja oikeudenmukaisemmin asiat täällä maanpäällä. 
Onhan se tietenkin vastenmielistä katsoa, kun varpushaukka nappa tuosta pihalta, tai lintulaudalta pikkulinnun. Mutta se on todennäköisesti jo pitkään seurannut jossain pihapiirin ulkopuolella, mikä nuista tirpoista olisi helpoin napata. Siis se pyrkii poikkeuksetta verottamaan heikoimmalta ja sairaammalta näyttävän yksilön. Ja ei se tee sitäkään huvikseen, sillä on nälkä ja saattaa olla vielä poikasetkin ruokittavanaan. Se on vaan luonnon laki. Syö, tai tule syödyksi, tapa, tai tule tapetuksi. Siellä saattaa havukan takana syynätä huuhkaja, että olisikohan tuo havukka jo tarpeeksi heikossa kunnossa napattavaksi.
Julmaahan se on toiminta luonnossa,mutta kuitenkin aina oikeuden ja tarkoituksenmukaista. Meillä ihmisilläkö se on sitten siistimpää ?
Kasvatamme jonkun sikapossun, tai suloisen lammasvuonan, laitamme sen sitten poutun autoon haikein mielin, sen jälkeen se onkin vain meidän entinen nasu, tai piko, emmekä onneksi näe mitä sille siellä poutulla tapahtuu.
Vertaus vain siksi, että ymmärtäisimme luonnon ja omien tarkoitusperiemme eron.

Olettekos tulleet ajatelleeksi, miksi maailmassa kehitttyy koko ajan erilaisia bakteereja, viruksia, epidemioita ja pandemioita ?  Olisikohan sillä jotain yhteyttä maapallon ylikansoittumiseen ?  Olisiko niin, että luonto pyrkii jotenkin torjumaan tätä ilmiötä omilla konsteillaan ? Kun johonkin järveen kehittyy liian suuri rapukanta, tulee kohta perässä rapurutto, joka melko tehokkaasti estää kannan kasvamisen liian suureksi. Tai kun jollekin seudulle muodostuu syystä, tai toisesta liian tiheä jäniskanta, tulee kohta perässä tularemia, eli jänisrutto ja kanta laskee melko vähäiseksi.
Mutta ihminen se on senverran pirteä nikkari, että se keksii ja kehittää koko ajan tehokkaampia ja tehokkampia antibiootteja ja rokotteita, että ylikansoittuminen pääsisi hallitsematta jatkumaan. Sitä, mihin tämä kilpajuoksu lopulta johtaa, jää vain joidenkin nähtäväksi. Varmaa on vain se, että vauhti kiihtyy. Luonto tuhoutuu ja köyhtyy globaalisti, kiihtyvällä tahdilla, nopeammin, kuin ehkä ymmärrämmekään.
No en ole käynyt Pentti Linkolan juttusilla, enkä edes ole hänen opetuslapsensa, mutta ei tarvitse olla kummoinen ajattelija, tai filosofi ollenkaan pystyäkseen vetämään johtopäätöksiä ja havainnoimaan tätä maailman menoa.
Siltikään en hyväksy nykyisessä runsaassa luonto-ohjelma tarjonnassa sitä, että melkein poikkeuksetta jo muutaman minuutin katsomisen jälkeen alkaa hirvittävä raatojen repiminen ja veren roiske. Extremeä - sanotaan nykyisin,
Luonto-ohjelmat ovat lapsista kiinnostavia ja niitä tulisi voida näyttää enemmän ja kannustaa lapsia niiden katsomisessa, mutta ei tuommoisia tappotalkoita voi kertakaikkiaan lapsille näyttää. Lasten tulisi saada luonnosta ja eläimistä positiivinen ja myönteinen, ihaileva käsitys. Kyllä sitten isompana ollaan valmiimpia kohtaamaan totuus tästä elämästä ja luonnosta, ken niin haluaa. Ja kyllä se tulee sitten eteen halusimme, tai emme. Mutta, niin raadolliste se on silläkin kohtaa, että pambin tappamisen näyttäminen myy ilmeisesti paremmin, kuin sen imettäminen tuttipullosta.
Minä sanoisinkin, että viedään lapsiamme ja lastemme lapsia enemmän luontoon ja ei se tee pahaa meille kenellekään. Ei siellä tule ensimäisenä vastaan ne luonnonlait, ne tulee ja selviää sitten aikanaan.

                                       " tappaja, vai hyväntekijä "