Hanki elämä !

Tässä ajassa tulee kuunneltua jostain syystä radiota aika harvoin, ehkä senkin vuoksi, että sieltä tulee musiikkia, joka on suuremmaksi osaksi täysin minun makuni ulkopuolella. Ei pysty, ei millään saata venyä kuuntelemaan  sitä hälyä, loruilemista ja tolokutusta. Se on tämä ikä, antakee anteeks.

Tänään kuitenkin, kun taistelin tuossa rantteella pystyyn kuivaneista petäjistä sahaamiani pökäleitä   hellapuiksi, pidin kuulosuojaimia päässäni, sellaisia, joissa on radio. Peltor - hyvä merkki.
Pidin niitä siksikin, kun välillä katkoin niitä pöllejä moottorisahalla ja siksi, että itikoiden ininä ei häiritse läheskään niin paljon.
Ylen ohjelmana oli - mitä antaisin lahjaksi vastavalmistuneelle ja väliin sitä kauheeta musaa.
Siinäpä kysymys.
No lahja ja muistoesineitä ei missään tapauksessa, koska on vaikea tietää nuoren ihmisen makua, minkä värisiä', tai yleensä minkälaisia hän haluaisi.
No rahaa tietenkin, se käy aina. Ja mitä enemmän, sen parempi. Merkkilaukut ja merkkivaatteet kävisivät myös, jos tietäisi mikä merkki nyt on se mast. Mitään muutaman satasen rihkamia nyt ei kuitenkaan.  Vaikeaa tuntui olevan. Ehkä varmin nyt olisi kuitenkin se raha. Kavereita, aurinkoa ja kaljaa pitää olla ja niitähän saa juuri rahalla. Tarkoitan, jos kotimaassa ei suulperi kuumota riittävästi, niin jossain aurinkorannalla sitten varmemmin, rankkojen lukuvuosien päätteeksi.

No siitä lahjonnasta selviää siis ehkä parhaiten sillä rahalla, mutta entäs elämän ohjeet.
Minkä antaisin elämän ohjeeksi ylioppillaaksi, tai amiskasta päässeelle nuorelle ?
Siinäpä visainen pulma vanhemmille, kummeille, sukulaisille, tai muuten vaan elämän osaaja aikuiselle.  Kaikki vanhemmathan osaavat jo elää oikein ja pystyvät helposti neuvomaan, kuinka sinä juuri nupustasi aukeava kielon kukka pärjäät parhaiten elämässäsi näillä minun antamilla  neuvoillani.
Muistan kun itse valmistuin ammattikoulusta ihan oikeaan ammattiin kolmen vuoden opiskelun jälkeen, vuonna 1971. Leipuri kondiittori.
Suurin elämän ohje taisi olla, että muistahan laittaa aamulla kello soimaan. Menin nimittäin seuraavana arkiaamuna Trubelle viideksi töihin.  Eikä se minusta ollut huono ohje ollenkaan. Muistin käydä ostamassa sen herätyskellonkin ennen maanantaita.
Lahjat, juhlat ja elämän ohjeet eivät kuuluneet meidän perheen kulttuuriin tässäkohden.

En muistaakseni ole osannut antaa omille lapsillenikaan elämän ohjeita, heidän poistuessaan mahdollisimman nuorina kotoaan niitä ohjeita kuuntelemasta. Enkä ole ihan varma olisivatko he niitä noudattaneetkaan, vaikka olisin ne kivitauluun lähtiessä hakannut. Ja olisiko minusta ollut edes ohjeiden antajaksikaan.
Olisi ehkä ollut viisainta huutaa jälkeen - hanki elämä ! Tai on ollut ehkä viisainta, kun en huutanut sitäkään.  Mualima opettaa, kuulin joskus äitini sanovan, kun jollain ihmisellä, tai hänellä itsellään oli elämänopissa aukkoja.  Tuntuu tänäkin päivänä aika kornille, jos faija pitäisi ylioppilaspojalleen puhetta - kun sinä nyt astut poikani ylioppilaana tulevaan elämääsi, muista että kunnioitat aina vanhempia ihmisiä, olet rehellinen, täytät työsi ja tehtäväsi moitteettomasti ja ahkerasti. Et käytä alkoholia, etkä tupakoi, sillä se tie vie turmioon. Velka ja pikavippi on aina maksettava takaisin, muista se niitä ottaessasi. jne. . .jne.
Miltä kuulosti ?  Kaikki todella hyviä elämän ohjeita, mutta mikä minä olen niitä antamaan, kun itsekin olen tehnyt kaiken päin persettä.  Saattais siinä' poika huutaa ovella mennessää, joo, joo, keskisormi pystyssä - haista faija itte !
Jälkeläiseni ovat olleet ilman ohjeitanikin elämissään varmaan viisaampia, kuin minä ja pärjänneet siinä kuin muutkin. Ja minusta on alkanut tuntua jo kauan aikaa sitten, että meille riittää kun selviydytään tässä lyhyessä elämän pätkässä. Ja luulen, että hyvin vähän on tuolla kartsalla jengiä jotka noudattavat viisaiden vanhempiensa elämän ohjeita, tahi heistä on tullut onnellisimpia, tasapainoisempia, tahi muuten parempia ihmisiä, vaikka heille on pidetty kuin prameita valmistujaisia ja annettu kuinka viisaita elämän ohjeita.
Miltä kuulostaisi elämän ohjeeksi - hanki rakas lapseni oma elämäsi ja koeta pärjätä ? Jos epäonnistut,tai tarvitset tukea, kotiovi on sinulle aina auki. ? Jos en väärin muista, jotain tämän tapaista olen omille lapsilleni sopertanutkin heidän muuttaessa omilleen.
Itse olen jostain kuullut aika hyvän sanonnan, - meidän vanhempien tehtävä on antaa lapsillemme juuret ja siivet.  Sitten vaan toivoa, että ne siivet kantaa. Ja juuri muuhun me emme heidän tulevien elämien suhteen pystykään.

Harva ylioppilas taitaa tänäpäivänä lähteäkkään kotoa mihinkään, yliopistojahan on jo melkein joka kaupungissa ja lakin saatuaanhan se vasta opiskelu alkaakin, siinä 10 - 20 vuotta. Tai ehkä heistä tulee ikiteekkareita.

Ipad  =  uusi raamattu, rukouskirja ja ensyklopedia ?

Kyllä maailmamme muuttuu nopeasti. Niin nopeasti, ettemme me hitaat pysy matkassa mitenkään.
Ennen oli tv - ohjelma " historiaa, niin että heikoimpia hirvittää. Nyt saattaisi olla ohjelma - kehitystä, niin että heikoimpia hirvittää.
Jos katsoo aikaa kolmekymmentä, tai neljäkymmentä vuotta taaksepäin on kontrasti valtava. Näin valtavaa ja nopeaa kehitys maapallollamme on ollut tuskin koskaan.
No järvissä välkkyy edelleenkin vesi, taivas on silloin tällöin sininen ja valkoinen, puut ja pellot kasvaa kesäisin niin kuin ennenkin, talvella on pääsääntöisesti lunta ja pakkasta.
Luonnossa tätä muutosta ei siis huomaa niinkään, kun meissä ihmisissä ja meidän käyttäytymisessä.
Tanska ja sveitsi hakkaa meidät jo nykyisin jääkiekossa, hyvä ettei pohjois-koreakin. Uskomatonta.
Entäs tämä teknologia, vai mikä se nyt on.
Otetaan nyt esimerkiksi tämä puhelin.

Puhelinlangat ei enää laula, eikä niiltä kuulu edes viserrystä, koska niitä lankoja ei enää ole olemassakaan. No vähät niistä langoista, kuka niitä nyt kaipaisikaan ja sitäkään veivattavaa, tai näppäiltävää lankapuhelinta. Kyllä joutivat tietysti mennäkin.
Minullakin oli tuossa kasikytluvun puolivälissä ensimäinen kännykkä.  Sen kun löi rintataskuun, niin  toinen puoli lyyssistä roikkui huvittavan kallellaan. Se oli tuommoinen tiiliskiven kokoinen ja painoinen mutikka, jonka päässä tökötti vielä kymmensenttinen anteeni. Sen nimi oli enteellisesti -TEKNOPHONE. Ja se kun pärähti alepan kassajonossa soimaan, niin voitte arvata, että koko kaupan väki kääntyi katsomaan, sillä moni ei ollut vielä kuullutkaan taskussa kulkevasta puhelimesta. Autoasennus Mobira ja nokian kenkäpuhelin kyllä oli jo useammalla tiedossa. Minua tämä mutikka kuitenkin auttoi työasioissa. Ei sillä voinut laitella tekstiviestejä, mutta puhua siihen voi ja joku vielä ehkä kuulikin puheeni, jos olimme liikepaikoilla, tahi muuten niillä suppeilla kuuluvuusalueilla. Ja mikä tärkeintä - minut sai kiinni silloin kuin joku halusi. Ja tässäkohtaa katsonkin, että siitä alkoi kännykkäaikakauden mukanaan tuoma ihmistä orjuuttava aikakausi.
Sinut on saatava kiinni jokapaikasta, vessasta, autosta, elokuvateatterista, saunasta,erämaasta, kalareissulta, lomamatkalta, lentokoneesta, metsästysreissulta, sienimetsästä, kesken ruokailun, yöllä ja päivällä aivan jokapaikasta. Sori, en voi puhua nyt pitkään, olen joulukirkossa, soita kohta uudestaan.
Nykyinen " ipatti " on jo entisen pankkikirjan paksuinen ja painoinenkin.

Se on nykyjään ilmeisesti Ipad, se meidän ykkösjumala, joka tuntuu olevan tärkein jo eskarista lähtien, kaikkivoipa ja ainakin kaiken tietävä, jota ilman maailman pyöriminen radallaan loppuu.
Oletko muuten kuullut tällaisia sanoja kuin,
aplikaatio
mobile pay
mobiili
start up
sovellus
focus
fintek
ultra hub
diki
globaali markkina
alusta
insta, intra
kyber turvallisuus jne, jne . . . ?   Olen kuullut minäkin ja olen niin totaalisesti ulkona, kuin lintulauta.
Eikä tunnu missään. Paitsi, että pankki, jossa asioin, alkaa kiristää minua hommaamaan älypuhelimen, että saan hoidettua laskujeni maksun. Tekisi mieleni sanoa, että voi vittu ! ja sanonkin.
Ei tälle kehitykselle voi mitään, pakko sitä on jollainlailla palvella, tahtoipa tahi ei. Laskut on maksettava, muuten ulosottomies vie loputkin pienestä eläkkeestäni ja Savon Voima katkaisee sähkön.
Tuostapa tulikin mieleen, että mitäpä jos jätän kännykkälaskun ja netin maksamatta, miten sitten käy ?  No nytpä pullahti niin iso asia aivoistani, että tähänpä täytyy paneutua oikein ajan kanssa.

Mutta vielä tähän kehitykseen.  Nykyaikaiset innovatiiviset markkinaduracelit puhuvat suu vaahdossa ja posket innonpunasta hehkuen etenkin sovelluksista ja kaikkein tärkeimmästä, mobile paysta, voi perse näitä sanojakin, osaako näitä edes kirjoittaa oikein, mutta sou vot ! Siis ilman mobile payta maailma ei voi tulevaisuudessa pyöriä ollenkaan. ( missä sijainne tämä pay ) ( lahti )  ? ( olenhan lukenut kansakoulussa vuoden englantia ) Mutta yksi asia on varmaa, ihmisten keskinäinen kanssakäyminen ( feis tu feis ) vähenee vähenemistään. Ihmistä tarvitaan moneen asiaan yhä vähemmän ja vähemmän. Puhekielikin muuttuu, niin, että vähän hävettää kun ei ymmärrä mistä ympärillä puhutaan. Alkaa käydä toteen se Tervoteatteristakin tuttu repliikki, kun tapaan jonkun ihmisen - kukas sä muuten oot, mä oon nähny sun kuvan jossain ? - me ollaan instafrendei !

Ongelmanahan tässä on minun ja varmaan monen muunkin kalkkiksen kohdalla, ettemme me ole voineet opiskella aikanaan näitä payita ja muita sovelluksia, niin kuin nyky ihmiset. Ja ketä niiden opiskelu ei kiinnosta ja vaikka kiinnostaisikin, mahtuvatko niiden nimet, merkitykset ja sisällöt enää meidän niin täyteen muistikortiin tuolla pääkopassa. Että osaammeko niitä käyttääkään ? Sinne on kertynyt vuosikymmenten mittaan dataa niin, että läikkyy jo muutenkin ylitse. Ja muutaman gikan lisämuistia sinne ei taida olla myytävänä kellään. Siksi me olemme ulkona, kuin lumiukot näistä keskusteluista ja käytännöistä. Koetamme ehkä jarhuta vastaan kehitystä, kun emme ymmärrä siitä enmpää kuin sika perunasta.  Ja saattaa olla, ettemme haluakaan enää ymmärtää kaikkea mitä meidän päälle mätetään kokoaika kuin lumilapiolla. Haluamme olla onnellisia niillä tiedoilla ja taidoilla jotka olemme matkamme varrella hankkineet. Vaikutamme ehkä nykysukupolvista tyhmille doroinemme, mutta ei tiedä, vaikka siellä pääkopassa olisi paljon sellaista elämän viisautta, joka olisi hyvää nykyihmisellekin.  Siitä on jo kymmeniä vuosia, kun olimme näiden innovatiivisten duracelpupujen ikäisiä ja hoksottimemme olivat yhtä alttiita uudelle tiedolle ja teknologialle. Ymmärtäkää meitä,   haluamme elellä mahdollisimman rauhassa omine pikkujuttuinemme elämän iltapäivässä.Vastata kännyköihimmekin silloin kun se meille sopii, tahi  meitä huvittaa. Ainakin minä toimin näin, sillä haluan säädellä jo mahdollisimman pitkälle itse, mikä minulle kulloinkin sopii.
Takaan, että jokainen, nyt ryyhäävä ja liehuva liekinvarsi tajuaa tuossa kuudenkympin lälkeen, että tämä lyhyt matkanpätkä täällä ajassa on todellakin pieni, lyhyt ja merkityksetönkin, kuin itikan paska mersun konepellillä. ( jos elää kuusikymppiseksi ) Miksi siis käyttää aikaansa joutavaan sinkoiluun ja turhanpäiväisyyteen.
Elämän arvot muuttuvat iän myötä, se olisi kaikkien hyvä ymmärtää ja hyväksyäkin.
Loppujen lopuksi, sukupolvien välisestä kuilusta kai tässä on taas kysymys, niin kuin on ollut jo maailman sivu ja tulee tulevaisuudessakin olemaan. Ei ehkä sen kummempaa.
Mutta minä kun olen tällainen - elämäntarkkailija.