Saunaan saunaan suomalainen.

Yllätys, yllätys, se on taas juhannus. Kesä on puolessa ja alkaa laskeutuminen kohti syksyä.
No, ei sen nyt ihan näin synkästi tarvitse mennä, vielä on kesää jäljellä ja kun alku on ollut näin hyvä, niin toivotaan ja uskotaan, että se hyvä jatkuu vielä muutaman kuukauden. Nythän ihmisillä vasta alkaa kesälomat ja oikeastaan koko suomi vasta aukeaa kesälle.

Mutta, moniko meistä käy juhannuksena saunassa ? Tai oikeastaan, onko joku, joka ei käy ?
Minun mielessä on muistoja nuoruusvuosiltani, jolloin sain olla muutaman kesän serkkupoikieni luona tuolla Pulkkilansaaressa.
Se oli talo, jossa tehtiin työtä paljon. Mekin, keskenkasvuiset pojat osallistuimme talon töihin ihan miesten lailla. Oikeastaan muita miehiä ei ollutkaan niitä töitä tekemässä, kuin me kolme.
Työpäivä oli melkein poikkeuksetta kahdeksasta viiteen, niin kuin muillakin sen ajan työläisillä.
Päivällisen jälkeen ei ollut kuin jelppiminen navettatöissä. Mutta lauantaina varsinainen työnteko lopetetiin jo siinä kahdenmaissa iltapäivällä, näin myös juhannusaattona.

Mieleen on jäänyt erikoisesti se  jotenkin juhlallinen tunnelma, kun kannettiin saunaan puut ja vedet. Käytiin tekemässä pellonreunakoivikosta vastat. Nyt oli edessä keskikesän suuri juhla.
Ruokailun jälkeen lämmitettiin se sauna, kylvettiin ja nostettiin saunan jälkeen juhlallisesti suomen lippu salkoon.
Siinä oli jotain niin nuorta miehenalkuakin sykähdyttävää, että on jäänyt iäksi mieleen. Vielä pikkuisen kuumotti käsivarsia ja selkää päivällinen jo saunassa rauhoittunut auringon polttama iho.
Sitten vedettiin ne valkoiset farkut ja tennarit, t-paita päälle ja oltiin valmiita iho pavun ruskeana illan huuhailuun jossain rantanuotioilla, ehkä muiden seudun nuorten mukana.

Niin se sauna. Juhannusaattona se tuntui jotenkin erikoisen tärkeälle ja hyvälle ja tärkeänä riittinä se on säilynyt näihin päiviin asti. Liekö jäänyt sen jälkeenkään yhtään junannusaattoa kylpemättä. Ja luulempa, että ei ehkä monella muullakaan. Kyllä se kuuluu keskikesän juhlaan niin olellisena osana, että tuntuneeko tuo juhannus miltään, jos ei kylve, niin kuin se täällä savossa sanotaan, muualla ehkä puhutaan saunomisesta. Joskus olen ollut aattoiltana vesillä, oikeastaan ihan sen vuoksi, kun on mukava katsoa, kun joka niemen-nokassa ja saarelmassa saunojen piipuista nousee savukiehkurat, ihmiset istuvat juhlatunnelmassa ja pyyhkeisiin puettuina saunomisen välillä laitureillaan ja välillä pulahtavat järveen.  Siinä kai se lienee koko suomalaisuus perusolemuksessaan.

Oikeastaan sain tämän koko jutun aiheen aamun aamu tv,stä.  Näytettiin kuinka viiskytluvulla porukka saunoi jussina. Lauteilla oli " jäntevää jätkää ", kaikki lihakset ja jänteet näkyivät, kun miehet hutkivat vastoilla. Ei ollut rasvaa nahkan alla, ei jenkkakahvat roikkuneet. Porukka oli pelkkää terästä ja se johtui juuri siitä, että silloin tehtiin ruumiillista työtä, ruoka oli terveellisempää kuin nykyisin, eikä se ollut siinä jumalallisessa asemassa, kuin nykyisin. Tai ehkä se oli silloinkin siinä asemassa, mutta eri merkityksellä. Sitten näytettiin nykyisiä saunojia ja tuli jotenkin nolo olo. Kellään ei näkynyt lihasta ja jännettä, oli vaan semmoista ( anteeksi kauheesti ) punakan possun näköistä pintaa.
Ilkeän sanoa tämän siltikin, vaikka itse kuulun mitä suuremmassa määrin punapossujen kaartiin.

No niin, mutta kylvettävä se on ihmisen tänäpäivänäkin, olkoonpa hän lihava eli laiha ja ainakin juhannuksena se maistuu edelleen erikoisen hyvälle. Nykyisin tulee hutkittua vastalla erittäin harvoin, vaikka asun koivikossa, mutta juhannuksena se tapahtuu tänäkin vuonna. Oikeastaan en voi kuvitella koko juhannusta ilman saunaa, satoi, myrskysi, tai paistoi ja veikkaampa, että monella muullakin on samanlaiset fiilikset.
Kylvetään, saunotaan, pulahdetaan järveen, grillataan, poltetaan se kokko jos saadaan syttymään ja fiilistellään suurta keskikesän juhlaa.