Syksykö lohduton kuin kurjen huuto  ?

Enpä sanoisi niin, vaikka kurkien huuto on taas lisääntynyt joka syksyiseen tapaan.
Näillä seuduin on paljon kurkia. Arvelen niitä kertyvän ennen muutoa pari-kolmesataa yksilöä. Ne ovat lisääntyneet hurjasti muutamaan kymmeneen vuoteen. Tarkkaa syytä en minä tiedä. Tuossa lahden takana Haapamäen ja Suppuniemen seutujen isoilla peltoaukeilla niitä on runsaati näin syksyisin ja on niitä tässä lahden kummassakin päässä pitkin kesää.  Suurin osa niistä hengailee kesän ilman pesintää, mutta osa hoitaa perheelliset velvollisuutensa kyllä huolella. Tessäkin lahden poikki lentää joka ilta ja aamu pariskunta pesäpaikaltaan syömäpaikalle ilman sen suurempaa äänenpitoa.  Mutta näin syksykesällä poikasten päästyä lentoon, toitottelu kyllä lisääntyy ja sen kuulee.
Se alkaa ylensä tuossa auringon nousun aikaan ja jos sattuu makuuhuoneen ikkuna olemaan auki, sen kyllä kuulee ja siihen herää.  Ei se silleen häiritse, sillä siihen on totuttu vuosian mittaan, joutaahan tässä virkistymään vähän varhisemminkin. Se on osa vuotuista luonnen kiertoa, kuten esim, härkälintujen kevätsoidin.  Ei sekään ihan heti ihastuta, mutta se kuuluu niin olellisena osana kevääseen. 
Ensimäisinä vuosina, kun kyseiset linnut valtasivat lahtemme silkkiuikuilta, juoksi nyt jo aikamiespoikamme Jussi sisälle tohkeissaan - tulkaa kuuntelemaan, Keurulassa tapetaan vissiin sikaa  😃
Lento ja aurautumisharjoitukset kurjilla alkavat tässä hieman myöhemmin, kunhan ravintovarastoja ollaan kerätty sänkipelloilta. Sitten eräänä päivänä kuuluu kauhea meteli, aurat pannaan kuntoon ja ne suuntaavat kohti etelää.
Talvehtivat pääosin eteläeuroopassa ja jokunen osa vissiin välimeren takanakin, joten energiaa tarvitaan muuttomatkalle runsaasti.
Joutsenet kiertelevät vielä pasueineen pitkin rantoja, niiden muutto tulee sitten myöhemmin, rantojen ja lahtien jo jäädyttyä.

Niin, ei kurkien huuto ole mielestäni lohdutonta, niinkuin ei koko syksykään.  Se on oikeastaan koko vuoden hienoin vuodenaika kirkkaine ilmoineen ja hohtavine väreinee. Lämpimän saa säädellä  itselleen pukeutumalla ja tupaa lämmittelemällä, itikat ja ötökät häipyvät, kalansaalitkin vaihtuvat muikkuihin, hattastukset  alkavat ja kaikkea muuta mukavaa. Paljonhan siinä on lopulta luopumistakin, mutta parin kolmen kuukauden päästä myös taas

odotuksen riemua ja jännitystä.

Nyt ollaan sillä kynnyksellä, että syyskesän jo aistii selvästi ja siihen kuuluvat niin monet riemulliset asiat, kurkien huutelua myöten, että tervetuloa vaan syksy, on tässä jo tavallaan odoteltukin.