Ovatko lakkapaikat salaisia ?

Näin kysyi eräs kansalainen feispuukseinällään hiljattain.

Nyt kun on  juuri tulossa paras marja-aika, niin on ehkä aiheellista kysyäkin.
En huomannut kenenkään paljastaneen omaa tiettyä paikkaansa, joitakin alueita, tai tyypillisiä soita, joilla lakkaa esiintyy kuitenkin vihjailtiin kysyjälle.

Itse olin poikasena erään sukulaiseni maatilalla muutaman kesän kesävieraana, tai poikarenkinä, ihan miten vaan. Oli yleisetikin tiedossa, että siinä saaressa oli yksi kohtalaisen hyvä lakkapaikka, josta saattoi hyvänä kesänä kerätä sankollisen, ylikin lakkoja.
Mutta, sitä ilmeisesti pidettiin niin , ettei sitä muut tiedä, kuin kyseisen talon asukkaat, jossa olin, tai ainakin he olivat vissiin saaneet jotenkin ajanperintönä yksinoikeuden paikkaan. No oli miten vaan, mutta jonakin heinäkuun päivän aamuna ruokakomeroon, kaiken muun taakse ilmestyi lakka-astiat.
Niistä ei puhuttu sanaakaan missään yhteydessä, eikä edes sanaa lakka mainittu koskaan.
Siitä minä päättelin, että ainakin se lakkapaikka oli olevinaan salainen ja yksityinen, ettei peräti tabu.

No näillä tienoille, missä nykyisin asustelen ja olen syntynytkin, ovat marjapaikatkin olleet perinteisesti jotenkin jaettuja eri talojen kesken, ehkä jollain sanattomalla ja eleettömällä perinteellä, ovat siis periytyneet taloissa asuneiden sukujen ja ihmisten mukaan. Vaikkakin aivan varmasti ajanmittaan on pikkuisen poikettu aidan tuollapuolenkin, sopivan tilaisuuden tullen.

Muistan, kun itse sain kehitettyä kesämökin tontteineen tältä kylältä 80 - luvun lopulla ja esittelin perheeni ja myös vaimoni lähinaapurilleni, joka on erittäin läheinen sukulainen.
Talon emäntä sanoi vaimolleni, että kyllä myö tullaan toemeen kun vuan et mäne minun marjamaelle.
Että tämmönen ehto asetettiin toimeentulemiselle. Peli selväksi kerta paukulla.
Talolliset keräävät omilla alueillaan ja mökkiläiset on sitten niitä, jotka ramppoovat ihmisten mehtiä ja kerreevät kaekki marjat ja sienet.  No näihinhän meidän perhekin kuuluu, siksi emme juurikaan pysty osallistumaan syksyn marja ja sieni keskusteluun, korkeintaan noin vertauskuvien kautta, kun meillä ei ole kun tämä mökkitontti.

No tuosta sieni asiasta muistui vielä mieleen, että nekin on jaettu talollisten kesken näkymättöminllä rajoilla.
Ajelimme perämoottorilla tuossa kanttarelliaikoihin järvenrantoja syynäillen, josko jostain arvais mennä kurkistamaan löytyisikö niitä. Rantauduimme lupaavan näköisen puuston kohdalle ja  siellähän alkoi keltaista näkyäkin.
Kylän suurimman talon hyvinkin hurskas ja uskonnollinen emäntä oli kuitenkin seuraillut ikkunastaan touhujamme, vai oliko peräti tullut metsään seisomaan ja vahtimaan aarteitaan. no jokatapauksessa sieniä kerätessämme alkoicvat kumikengät lotista ja emäntä hengästyneenä juoksi selittämään, että kun hän on näitä kanttarelleja pitänyt vähen niin kuin ominaan tässä metässä. Ja taloon tästä paikasta oli hyvinkin yli puolikilometriä.
Jonkun verran olimme yllättyneitä hurskaan emännän toimista, mutta mikäs siinä, tarjosimme emännälle keräämämme sienet, mutta ei hän kuitenkaan niitä ilennyt ottaa, vaikka kyllä näkyi käsiä polttelevan.

Että kyllä näkyy lakka, marja ja sienipaikatkin olevan, ainakin tällä kylällä ns. salaisia, ainakin jo ennalta jaettuja.  Sittemmin kylälle on tullut muitakin mökkiläisiä noukkimaan pitkin mehtiä kaekki sienet ja marjat. Suurin osa talojen isäntiä ja emäntiä on poistunut tyhjin korein ja sankoin autuaammille ja peremmille marikoille ja tilanne on ikäänkuin normalisoitunut. Suurin osa kantaväestöä on jo sienille allergisiakin, vissiin ja marjatkin ostetaan poimittuna joiltain mökkiläisiltä, ehkä. Ainakaan mitään ruuhkaa ei ole marikoilla havaittavissa, eikä emännistä ole enää metsiensä vahtijoiksi.  Käsittääkseni tämä ikiaikainen jokamiehen oikeus on näilläkin marikoilla toteutumassa ainakin pikkuhiljaa. Se joka löytää, se kerää ja syö, kunhan ei mene sopimattoman lähelle  asumuksia rohmuamaan kaikkia marjoja ja sieniää.
Näin sen pitää ollakin ja näin on hyvä.  Mutta vieläkään emme me mökkiläiset arvaa kylläkään kehua kylällä saaliillamme, ihan noin naapuri ja sukusovun vuoksi  ☺️
Ja voin vakuuttaa, kun tässä nyt on tuttu porukka, eikä juttu leviä, että ensitalvenakin syödään meillä useampana iltana hilloa, pakastemarjoista tehtyä kiisseliä ja sienikastiketta
( tuolta Vesannonpuolelta kerättyjä )