Levätkää rauhassa talven alla.

Tänään oli se perinteinen  syyspäivä ennen talven tuloa, kun kävimme laittamassa pois menneiden lähiomaistemme haudat kuntoon talven alle.
Päivä olikin oikein syksyn tuntuinen, nyt ei satanut vettä ja aurinkokin yritti vilkuilla muutaman kerran päivän aikana. Kaupungillakin piti käydä, tottakai, kun kerran oltiin kaupunkiin tultu.
Kirjaston edessä, autossa istuessani ja katsellessani tuulen pyörittelemiä syksyisen kirjavia lehtikasoja, muistui yht´äkkiä mieleen, kuinka usein nuoruudessani kävelin yksin koleana syys sunnuntaiaamuna näitä katuja ja kuinka tuuli silloinkin pöläytteli puista pudonneita lehtiä autioilla jalkakäytävillä ja katujen kulmilla. Muistin selvästi sen ikään kuin kylmän ja hylätyn, aution tunteen, vaikka kävelin keskikaupungin katuja. Ei siitä tullut pahoja fiiliksiä silloin, eikä nytkään, tunne oli vaan niin voimakas.
Hautausmaillakin on mukava kävellä kuulaana, kirpakkana päivänä syyslehtien peittämiä käytäviä pitkin, siinä on jotain sellaista tunnetta, joka tietää varmaa valmistautumista talven tuloon.
Entiset, keväällä ja kesällä kertyneet istutukset ja leikkokukat otimme haudoilta pois, laitoimme katajat ja callunat perinteisesti talveksi tilalle.

Pientä huumoriakin saattaa ja saakin sisältyä toimintaan, vaikka ollankin hautoja laittamassa. Vaimoni siinä callunalle pientä kuoppaa kaivaessaan tuumasi - joka toiselle kuoppaa kaivaa, muisti sitten kuitenkin lopun - joka toiselle ei. ( oikeammin taitaisi mennä - se itse siihen lankeaa )  No, todellisuudessa, johonkin kuoppaan tässä lopuksi langetaankin, mutta onnneksi emme tiedä tulevaa ja ihan hyvä niin.
Siellä lepäävät nyt talven tuloa odotellen läheisemme. Todellisuudessahan he ovat jo kauan olleet jossain muualla, mistä me emme tiedä mitään. Hauta on vaan heidän muistomerkkinsä, muisto siitä, että he kerran olivat seurassamme ja sen muistomerkin luona on hyvä käydä heitä muistamassa ja kunnioittamassa heidän muistoaan.

Hyviä ihmisiähän he kaikki olivat ja hyviä tulee lopulta meistäkin, melkein kaikista, viimeistään siinä vaiheessa, kun hautakumpuamme luodaan umpeen. Ainakin laulun arvoisia, niin kuin " Vepa " asian ilmaisi.
Heikki Turunen ilmaisi asian Simpauttajan sanoin " hyvä olit elläissäs, mut parempi kuoltuvas "

Minä sanon - levätkää rauhassa Anna Sandelit, Vieno Esterit, Maija Annikit ja kaikki muut edesmenneet hyvät ihmiset.