Turvaistuinsukupolvi.

Aika hyvä ja jotenkin niin osuva nimitys tämän ajan lapsille.
Onko sinulla varmasti uusin ja uudenaikaisin turvaistuin lapsellesi ?  Sellainen, josta varmaan ei juurikaan näy edes ulos, eikä siinä pysty liikuttamaan juurikaan muuta, kuin pikkuisen päätä.

Monesta asiasta sitä saisi olla elämälleen enempi kiitollinen, kuin mitä on. Ja yksi asia on se, että sai lapsena olla ja kasvaa maalla. Sai onkia omine nokkineen, könytä pitkin kallioita ja räksinpesiä. polokasta  lehmänpaskaan, niin että loiskahti.Tonkia siitä sitsontiaisia, heitellä kiviä ja olla olevinaan vaikka ihmissyöjä metsällä. Muistan kerrankin, kun oltiin poikien kanssa  hakametsässä jahtaamassa ihmissyöjiä. Isot pyssyt oltiin laudoista veistetty, sillä ihmissyöjä on semmonen elukka, ettei se kuole ritsoilla. Siinä sitten täräytin jonkun koivun tyveltä sillä mörssärillä päälle tulevaa ihmissyöjää. Ase oli potkasevinaan niin, että lensin selälleni isoon lehmäntattiin ja koko selkäpuoli tietenkin kauheessa liejussa. Ai että pääsikö itku ?  No ei varman. Siinä naurettiin vedet silmissä koko porukalla - äijän tykki potkas niin, että lensi selälleen ihmissyöjän paskaan.
Ei touhu ollut kuitenkaan niin kuin Turkan seitsemässä veljeksessä,paskan tonkimista nenästä räkä valuen, mutta eipä tarvinnut, kuin mennä metsään, niin mielikuvitus alkoi laukata niin, ettei sieltä edes syöntiaikaan satuttu kotiin. Ulkona oli kaikenlaista tekemistä, niin kesä, kuin talviaikaankin. Läheskään aina ei ollut edes kavereita leikeissä mukana ja silti tekemistä riitti.Enkä kalastus ja metsästys touhuun niitä olisi huolinutkaan, miehet sanoi aina, että metällä ja kalassa on oltava hiljaa, ei siihen tarvita kavereitä häsläämään. Kerran jouduin Helsinkiläis serkkujeni ja niiden faijan kanssa ongelle. Se oli niin kauheeta mesomista ja meluamista, että liekö saatu yhtään kalaakaan. Se Vilho onki munkkitaikinapalleroilla. Minusta se koko touhu oli niin älytöntä, etten lähtenyt toista kertaa mukaan. Serkkutyttökin sai sitten vielä kaiken kukkuraksi melesta päähänsä, kun ei ollut tarpeeksi nätisti veneessä.
. Talvella usein hiihtelin kilpaa itsekseni. Tein umpihankeen puolen kilometrin lenkin, enkä läheskään aina voittanut, vaikka olin Veikko Hakulinen. Joskus Arto (tintti)Tiainen pyyhkäsi lopussa ohi. Vilkas mielikuvitus on aina ollut köyhän paras huvitus ja se kyllä pitää paikkansa yhä edelleen.
Mutta mitempä nykyinen turvaistuinsukupolvi sitä käyttää. Ainuat maisemat mitkä auton ikkunasta vilisee ohi ovat kaupunkien ja teidenvarsien kaupat ja konttorirakennukset. Välillä joku piipaa- auto kiilaa ohi ja saa koko liikenteen ja kuskin pään aivan sekaisin. - helevetti, että niillä on kiire !  Sitten mennään kotipihassa laskemaan sitä kahden metrin pituista teräsliukumäkeä. Isä tyrkkää ylhäältä vauhtia ja äiskä ottaa alhaalla kiinni.  Voi mahtava mikä kokemus !  Sitten mennäänkin jo sisälle, sillä on kiire IPadille kahtomaan mitä on tullu. Sitten vähän vanhempana Iskä vie autolla harkkoihin , hakee sieltä pois, aamulla vie kouluun ja kiirehtii taas viemään  illalla harkkoihin. Koskaan ennen Suomen ja koko ( sivistyneen ) maailman historiassa, lapset eivät ole olleet niin paljon sisällä, kuin nykyisin.

Siitäkin olen hyvilläni, että meillä oli kesämökki maalla, järven rannalla silloinkin, kun asuimme Helsingissä. Annoin ihan tahallani lasten touhuta pitkin rantoja ja metsiä. Tehdä majoja puuhun ja seilailla omatekemillään lautoilla. Tottakai siinä on riski, että sattuu pikku vahinkoja, mutta voi niitä sattua siellä kaupungissakin. Ei tarvitse kun pallo lentää vahingossa kadulle ja huonolla tuurilla käy tosi huonosti. Yleesä, jos putoat muutaman metrin korkuisesta kuusen tarrista, tai luiskahdat mättäikössä nenällesi, ei tule kuin naarmuja ja osaat varman pitää seuraavalla kerralla kiinni oksista niin, että pysyt siellä puussa, tai  katot miten pompit siellä mättäikössä. Kyllä ainakin lapsi, minun käsityksen mukaan oppii kaikista parhaiten kokemuksiensa perusteella, eikä niin, että vanhemmat koko ajan selittä, ettei niin ja nuin  saa tehdä, ei mennä sinne, eikä tänne. Kerrankin meille tuli poikien kaveri stadista viikonlopuksi mökille, ei varmaan ollut taivaltanut koskaan muualla kuin sileällä asfaltilla. Kohta tuli itkien pihaan, oli kaatunut ja lyönyt otsansa kiveen.

Eihän tämä tietenkään lasten vika ole, että istutaan vain köysittyinä turvaistuimeen. Meidän vanhempien vikahan se on ja koko tämän aikakauden. Enkä minä tässä sitäpaitsi syylliä tarvitsekkaan, ihmettelen vaan taas kerran tätä maailman menoa. Laki määrää nykyisin lehmillekin ulkoiluttamis ajat. Entäs vanhainkodeissa sisällä makaaville, tai istuville vanhuksille ? Entäs kehityksen tärkeimmissä ijissä oleville lapsille ?  Ainut pakollinen ja lakisääteinen taitaa olla hyvin köysitty turvaistuin ??