Aika erikoista  ?

Valtakunnaliset kädentaitomessut - Tampereella  17 - 19.  11 - 2017

Käytiin Tampereella nääs, käsityömessuilla. Porukkaa oli, eikö lie enemmän kuin Anttilan loppuunmyynnissä. Vaikka oli perjantai ja useimmilla vissiin työpäivä, paitsi ei käsityöläisillä, olihan parkkipaikat tupaten täynnä. Kuljettajamme oli laskenut, että bussejakin pitkälti kolmattasataa.
Parhaillaan oli kuulemma pitänyt jonossa olla yli puolituntia auton kanssa päästäkseen messualueelle.
Sisällä messuhalleilla olivat vessajonot huomattavan pitkiä, jo heti aamusta, varsinkin naisten vessoille, sen huomion tein ohikulkiessani. Ruoka - ja kahvipisteisiin olivat jonot vieläkin pitemmät ja istumapaikat kiven alla, tai paremminkin naisten pyllyjen alla. Katseltavaa ja ihasteltavaa oli toki runsaasti, ehkäpä ihan ähkyyn asti, Miehillekin, ainakin toinen toistaan ja ehkä kolmattaankin kauniimpia esittelijöitä omissa kojuissaan, joita olikin noin seitsemän sataa. Siis niitä esilleasettajia. Tietenkin joka kojussa oli pari kolme naista, siis katsottavaa riitti, miehillekin.
Niin, ja olihan siellä yhdessä hallissa maisteluosastokin. Sai maistella naisten tekemiä mitä herkullisimpia leivonaisia, mehuja ja sörsseleitä. Sieltä jäi erikoisesti mieleen, että puuron maistattaja oli mies, ja se ohrapuuro oli sellaista joka valmistui ilman haudutusta - nam ! Sen pystyy siis luultavasti mieskin valmistamaan, kun kysyy naiseltaan, miten tämä vesi lämmitetään. Tämä osato oli erikoisesti minun mieleeni ja viihdyinkin siellä melko pitkään.
Sitten oli tosipaljon niitä tyttöitten osastoja, kaikenlaista kaunista, harvinaista ja erittäin taitoa ja kekseliäisyyttä vativaa käsityötä, johon me miehet tuskin pystyisimme parhaina päivinämmekään.
Kyllä täytyi ihan oikeasti ihmetellä mitä kaikkea nainen saakaan käsiensä ja aivojensa yhteistyöllä aikaiseksi, käyttäen nykyaikiasia työvälineitä.
Ajatelkaa - moottorisahakin oli tehty virkkaamalla, vai oliko se vain Homeliten päälle tehty kokovartaloloimi, en ilennyt mennä koplottelemaan ja olisiko se siitä sen paremmaksi tullutkaan, miestä siinä oli kuitenkin ajateltu ja moottorisahaa, idea oli mahtava.

Löysin minäkin viimein ja viimeisillä voimillani istumapaikan. C - hallissa oli seinustalla katsomo. Oli ilmeisesti joku pelihalli arkipäivässä ja yhdellä seinustalla oli ylöspäin nouseva katsomo. Sinne kiipesin ja laitoin sieltä textarin vaimolle - istun täällä ainakin tunnin, kiertele vaan kaikessa rauhassa.
Ja sieltä näkyikin tosi hyvin esimrkiksi kaikki ompelukone esittelijöiden lafkat. Singer, Berniina, Eva ja mitä kaikkea. Yllätyinkin, sillä esittelijöinä ja näytteeksi surauttajina olivatkin miehet. Myös hallin esiintymislavan jouontaja oli mies, Joonatan kertoi nimekseen ja haastatteli erittäin naiselliesti naista, joka oli kirjoittanut kirjan, taisi olla jostain virkkauksesta ja lampaanvilloista. Useita lammasrotuja kertoi olevan erikoisen hyviä, mieleeni jäi ainakin uhanalainen ahvenanmaanrotu ja itäsuomalainen, sekin taisi olla uhanalainen, siis se lammas. Niistä saa arvokasta ja kallista villaa, koska ovat niin uhanalaisia.
No enhän kerennyt istua tuntiakaan täyteen, kun vaimo bongasi minut sieltä lehtereiltä ja tuli suht ryytyneen näköisenä kertomaan, että kaverit olivat käyneet lounaalla, jossain A- hallin ravintolassa.
Tämä siksi, että iltapäivä oli jo melko pitkällä ja hän tietää kokemuksesta minkälaista on yhteis elämämme, jos minulla on nälkä. Siis syynä on se energiavaje, joka laskee veren sokeripitoisuutta.
Siispä minä suunnistamaan raflaan ja vaimo jatkoi hieman huojentuneena tutustumiskierrostaan.
Ja parin kyselyn jälkeen kyseinen paikka löytyikin, tosin sinne yläkerranravintolaan en löytänyt kyselyjan jälkeenkään ovea, enkä muutakaan tietä, mutta alakerrassa oli kuulemma sama menyy - 10.90e  noutopöydästä. Tästä ilahduin suuresti ja viihdyinkin ruokailemassa vissiin toista tuntia. En koko aikaa hotkien, vaan aikaa kulutellen ja rauhassa nauttien, jopa keskustellenkin kanssa-aterioivien kera. Aterioinnin jälkeen meninkin sitten pällistelemään pääsisäänkäynti  aulaan, sillä kohta alkoi olla aika kokoontua poislähtöä varten. Nyt jaksaisin taas seisoskella hyvillä mielin, sielu ja keho ravittuna, veren sokiriarvot kohdallaan (  n, 4,5 - 6 mmol/l. )

 Kerroin tässä nyt valtakunnallisista  kädentaitomessuista vain omasta, miehen näkökulmastani.
Paikalle odotetaan neljääkymmentätuhatta naista, miestä ja lasta ja olen melko varma, että tuo kävijämäärä ylittyykin, olimmehan paikalla perjantaina ja viikonlopuksi porukkaa tulee vielä runsaasti enemmän.

Mutta. . .?  Mietin omassa pienessä mielessäni, olisivatko nämä messut olleet paremminkin valtakunnan naisten kädentaidoille omistetut. Sillä löysinkö, tai jäikö mieleeni vain kolme lafkaa, siitä seitsemästäsadasta näytteille asetetusta, joissa olisivat miesten käsillään tekemät työt olleet pääosissa. Kuuluttajina ja juontajina he kyllä esiintyivät vissiin kaikilla areenoilla, mutta ovatko miesten käsityöt ja käsityötaidot jotenkin päässeet ruostumaan, vai tekevätkö miehet nykyisin naisten käsitöitä, joita naiset sitten esittelevät ? Vai eikö miesten töitä tuoda valtakunnallisilla turneilla esille ? Tämä puoli messuista jäi minua jotenkin mietityttämään.
No minä olen tietenkin perinteinen mies, nimikin on Seppo, joka viittaa johonkin Seppo Ilmariseen, rukkaskädessä rautaa takovaan ja kirveen kanssa heilumaan mehtäläiseen, mutta tiedän ja tunnenkin monenlaisia kädentaitaja miehiä, mutta heidän kädentaidot ja tuoteala eivät olleet ollenkaan esillä koko tapahtumassa.
Eihän millään voi olla mahdollista, että vain pieni murto-osa kädentaitajista olisi miehiä. Vai liekö sitten niin ? Mistäpä minä teidän.  NYT HOI UKOT !! Alkakaapa kaivella työkaluja niistä papalta perityistä pakeista ja alkakaa vuolemaan kanteleita ja puulusikoita, että me miehetkin päästään esille seuraavilla valtakunnallisilla  KÄDENTAITOMESSUILLA !

Me teimme matkan Tervon Tekevien porukalla. Tämän yhdistyksen tarkoituksena on ylläpitää ja edistää kädentaitoja. Maillä oli erittäin hyvä, antoisa ja iloinen reissu  hyvän bussinkuljettajan johdolla ja olihan meitä matkalla kuljettaja mukaanlukien viisi miestäkin.


Käsityöt ja käsillä tekeminen näyttää onneksi olevan kunniassaan ja se kiinnostaa niitäkin, luulisin, joilla on peukalo keskellä kämmentä ja laastari etusormessa. Mutta me miehet, missä me esittäydymme kädentaitoinemme ? Emme ainakaan näillä messuilla. Pidämmekö tuotteitamme ja taitojamme vakan alla ? Eikö taitojamme arvosteta, vai eikö niitä enää olekaan ?
Tuskin nyt nentään.