Klara vappen !

Kyllä on tänään tuntunut keväälle.
Sauvalenkilläkin käytiin pitkästä aikaa. Tarkistettiin Joutsensalmen jäätilanne (huono oli) ja ihmeteltiin nykyajan metsurin tekemää jälkeä naapureiden metsissä. Taitaa Ponsse olla usein sen nykyajan metsurin nimi , joka riehauttaa vuorokaudessa  viisi hehtaaria metsänpohjaa siihen kuntoon ettei maisemia meinaa tuntea. Mutta sen sanon, että jos entisajan metsuri olisi jättänyt puolimetrisiä kantoja palstalleen, niin olisi siinä saattanut ukkoherra jättää tilit maksamatta. Osa tukeistakin oli näyttänyt jääneen ajomieheltä pitkin kankaita, mutta nykyisin on tyyli toinen, kuhan suurimmat ruapastaan kyitiin, että keritään joutuin seuraavalle leimikolle. No, mitäpä se mulle kuuluu, taitavat mehtävirmat pärjätä tuollakin tyylillä paremmin kuin minä.
Mutta aina se vaan jaksaa ihmetyttää samoilla konsteillaan tämä kevät minuakin. On lirinää ja lorinaa, kukerrusta, sirkutusta ja tynnörilinnun tilkutusta. Puput hyppää piirileikkiä ja siilit lähestyvät toisiaan sillai varovasti. Kukkia punkee just lumenalta paljastuneeseen maahan. Sammakot oikoo jäykkiä koipiaan. Yhdenkin kannoin tuosta seinävarresta tuonne ranta heinikkoon. Kurnuta nyt siellä, tiijä vaikka joku kaverisi sen kuulisi.
On muuten sammakoiden kurnutus muutamaan vuoteen laannut huomattavasti. Ennen kuului tuossakin meidän rannassa senpäivänen jyrinä, niin kuin olisi kuunnellut vähän kauempaa Väinölän-niemen TT - ajoja. Sitä viissataa kuutioisten lähtöä.

HÄÄMENOJA.

Mutta hauki kutee ! Sen verran on tää auringonpuoliranta sulanut, että sain sököteltyä kaksi katiskaa sinne rantaveteen ja nyt saan valita minkä kokoisen hauen otan ruokakalaksi, loput lasken jatkamaan häämenojaan. On se tuo hauen elämäkin epistä, tulee ukko ja nappaa pullean naarashauen pataansa kesken häämenojen. Mutta niin se on jollainlailla epistä koko tämä touhu täällä maanpäälläkin, jos on pinnan allakin, vahvempi ja ovelampi rassaa aina heikompaa, viiasas tyhmempää ja rikas köyhempää.
Mutta kevät se on kaikilla saman hintainen ja siitä osaavat nauttia ( ehkä ) paremmin ne, joilla ei ole muuta rassattavaa ja vahdittavaa.


Talvi harrastettiin teatteria. Nyt ovat näytöksetkin ohi, mieli jotenkin rauhallisen oloinen ja raukeakin. Vedetään vähän henkeä, ennen kuin aletaan harjoittelemaan kesäksi pientä farssia. Tulee katseltua ja huomioitua tuossakin pihamaalla yhtä ja toista. Halkopino odottaa pätkijäänsä ja halkojaansa. Kukkapenkkejä tulee uusia kuulema tuohon ja tuonne. Kasvimaa jäi syksyllä kääntämättä, kanala pitää puhdistaa, piha ruopotella, siivottava on tuolta ja tuolta, kuivat halot mätettävä liiteriin, haukia pyydettävä, saunaa lämmitettävä, makkaraa grillattava ja huomenna on sekin vappu. Ja päivällä mentävä myymään Puotiin munkkeja ja simaa, illalla teatterilaisten kanssa karonkka. Enhän minä näitä läheskään kaikkia itse tee, kunhan luettelen tekemättömiä.
Tää menee nyt sitä rataa, niin kuin edesmenneellä lankomiehelläni. Aamulla lueteltiin päivän työt. Sinne ja sinne pitäisi ehtiä, työtä on jokapaikka täynnä. Sitten kiehautti pannullisen kahvia, joi sen ja rupesi pötköttelemään kiireimmäksi aikaa. Ei ollenkaan huono.  Ei minua nuo työt rassaa, eikä ressaa, mieluisia ne ovat. Teen vähän päivässä, vähän enemmän viikossa, kettumummon kaverina. Syvänvikanen henkilaita ukko, mulla oo mihinkään kiirettä. Aika kulkee omia aikojaan ja minä omiani. Ei tää maailma tule sen valmiimmaksi ainakaan minun hätäilemällä. Tulisi vaan mahdollisimman paljon siinä työnlomassa istuskeltua, ihmeteltyä ja pällisteltyä. Mutta uskokaa pois, kun on koko ikänsä pikkusen kiirehtiny, niin kolme vuotta tänne maalletulon jälkeen ja eläköidyttyäni meni, ennen kuin pystyin istumaan tuossa terassilla puoltuntia sinkoilematta siitä välillä mihinkään. Niin se tuo maailman vauhti tarttuu vajeltajaan. Mutta nyt on jo opittu pällistelemään, osin pakostakin,

vähän pitempäänkin, jos niin huvuittaa ja varsinkin näin keväisin huvittaa kyllä.
Mutta arvatkaapa meneekö muutama tunti rattosasti, kunhan nuo jäät lähtevät. Nostan yamahan veneen perälle, mukaan pari vapaa ja uistinpakki. Suuntaan tuosta salmesta selällepäin, panen moottorin tyhjäkäynnille ja uistimen perään. Voitte uskoa ettei murheet mieltä paina. Ja kalamiehen mieli se on loputtoman toiveikas - kohta se iskee - se iso kuha !