Mielen ristiriitoja.

Nyt se on, se kauan ja hartaasti odotettu kevät, se minun vuodenaikani.
Muuttolinnut ovat tulleet, rannat alkavat sulaa jäistä ja kohta hauet posahtelevat ja mulahtelevat kutupuuhissaan ihan tuossakin meidän rannassa.  Luonnossa on alkanut se mahtava rynnistys kesäntekoon. -  Mutta ?
Heräsin tänäkin aamuna jo ennen neljää, sillä kaikenlaiset vanhenemisen vaivat eivät anna yleensäkään nukkua pitkään. Ristiselkään koskee, issias jäytää lonkasta sääriin, ei saa nukutuksi, vaikka muuten ei olisi mitään kiirettä heräämiselle.  Siinä käydään mielessä läpi illallista teatteriesitystämme, lauletaan esityksen lauluja ja rätnäillään kaikenlaisia, yleensä positiivisia asioita.
Sitten nousee jo kettumummokin viiden jälkeen munkintekoon ja siman pullotukseen. Itsekin nousen kahvinkeittoon ja haempa puitakin uuniin, sillä mikään ei ole niin mukavan ja kodikkaan tuntuista, kuin lämmitettävän uunin lasiluukun läpi hontava tuli ja sen lämpö aamuviileään tupaan. Lämpöpumpun puhallusilma ei voi tuottaa samanlaista tunnetta, kuin oikea tuli ja sen lämpö.

Televisionkin avaan siinä kahvia hörppiessä ja hyvää aamupalaa mutustellessa, mieli on vielä kuin kevätaamu, virkeä ja toiveikas. Ei ole vielä tv,ssä muuta ohjelmaa, kuin rullaavat uutiskuvat ja sen ohella musiikkia. Heti alkaa vaivata artistin tuskainen laulu ja sekasortoinen, räikeä, soinnuton musiikki. No nappaan äänen pois, kuten teen aina mainosten ajaksi. No sitten tietenkin alan seurata uutis rullausta. Taas on joku ajanut autolla ihmisjoukkoon, ainakin kaksitoista on kuollut. Syyksi epäillään naisvihaa. Voi herra varjele ! Se oikeuttaa tänäpäivänä tappamaan ihmisiä silmittömästi, jos ei tykkää jonkun tyylistä. Sitten Helsingin kaupunki on tehnyt suunitelman ruokajonojen vähentämiseksi. Se tuntuu olevan vähän samanlainen, kuin tämä hallituksen työttömille tekemä ruoska. Hursti vaatii kaupunkia satsaamaan logistiikkaan ? Kahden suuren valtion päämiehet kättelevät toisiaan naamat pönöttän ja suut hevosenkengällään  - olemme samaa mieltä, että voimatoimia siellä ja siellä on jatkettava, talouspakotteita kovennettava. Lastentarhojen ovet pannaan pariksi päiväksi kiinni - lapsiperheet ovat ihmeissään ja vaikeuksissa.
Nyt ovat jo Sepolla fiilikset ihan toisenlaisia, kuin vartti sitten. Muistuu kuitenkin vielä mieleen kevät-tulvat ja se aamuvirtsan ja kahvinvärinen vesi, joka tulvii ojista teille ja pelloille tuolla kevät teitä ajellessa. Miksi se on sen väristä ?  Miksi kolmekymmentä - neljäkymmentä - viisikymmentä vuotta sitten vesistömme olivat kirkkaita ? Meidänkin lahdella näkyi kahden metrin syvyydessä vielä pohja.  Mikä niitä nyt vaivaa ? Miksi ne kokoajan tummuvat ? Ne ovat olleet vuosimiljoonia kirkkaita ja puhtaita.  Miksi lähes kaikki musiikki tehdään tuskasta ja sekasorrosta. Ihmiskunta oireilee tekemällä täysin järjettömiä hirmutöitä. Luonto oireilee ihmiskunnan aihettamista toimenpiteistä. Ja lisää aina vaan suurempia, sellutehtaita, tehoviljeltyjä suurtiloja ja kaikkea mahdollista ennen näkemättömän suurta ja tehokasta rakennetaan pää punaisena ja yhä suurempia voittoja tavoitellen. Silti maailmasta tuntuu loppuvan raha. Kaikesta ihmisille, vanhuksille, lapsille ja sairaille suuntautuvasta avusta ja tuesta, hoivasta vähennetään ja leikataan jatkuvasti. Teknokraatit ja muut aivopesyt hihhulit saarnaavat digitalisuuden, tekoälyn maailmaa parantavasta ja mullistavasta voimasta. Robotteja valmistetaan viihdyttämään ja - auttamaan ? ihmisiä loputtomissa ongelmissaan. Työnteko on nykymaailmassa vain vaihtoehto.
 En jaksa luetella enää enempää !  On kuin koko maailmasta loppuisi rahojen myötä järki ja inhimillisyys !

No niin ! Ei pitäisi tietenkään sortua murheen suohon, ei pitäisi ajatella, pitäisi van antaa kehityksen kulkea välittämättä mistään mitään. Pitäisi vaan seurata ja kulkea kuin hanhi laumassaan. Suu auki ja silmät kiinni, niin herra antaa ylhäältä hyvvee suuhun. Näinhän leikittiin jo lapsena ja sitten joku pudotti siihen ammollaan olevaan suuhun lampaanpapanan. Ihan sama meininki on nyt koko yhteiskunnassa vallalla. Meitä viedään kuin pässiä narussa. Jotkut tempovat narusta vastaan, mutta peräsä mennään kuitenkin. Vahvemmat ( markkinatalouden) voimat vievät ja kiskovat naruista meitä ihmispoloisia minne tahtovat. Melkein kaikista kaupoissa myytävistä elintarvikkeista ja tuotteista meitä varoitetaan, älkää ostako niitä, ne aiheuttaa sitä ja sitä sairautta, eivätkä sovi ihmisravinnoksi. Mutta hallelujaa ! Onhan meillä kattava apteekkiverkosto. Silti me rahtaamme just niitä myrkkyjä peräkontit täynnä ja auton jouset pohjassa jääkaappeihimme viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Nyt huokaisen syvään. Ohoh ! Olipas se aamu. Ei ole helppoa olla tällainen herkkämieli nykymaailmassa. Täytyy tässä siirtyä aamutoimiin, sillä kohta lähdemme Kuopioon ostoksille.

Absurdia, mutta nykyaikaista, tätä elettävää elämää ja maailmanmenoa.
Lupaan, että ensikerralla kirjoitan positiivisemmassa mielialassa. -  Anteeksi.