Ne 10 tärkeintä

Kirjailija ystäväni Marja-Leena Tiainen haastoi minut tänään feispuukissa muistelemaan, mitkä ovat elämäni 10 tärkeintä kirjaa, mitä olen lukenut.
No siinäpä sitä onkin rätnäämistä kerrakseen. Piti oikein alkaa miettimään tarkemmin asiaa ihan pitemmän kaavan kautta.
Lapsuuden kodissani ei minulle luettu pienenä kirjoja, koska niitä eivät lukeneet vanhempanikaan. Muistan, että meillä ei ollut hyllyissämme kirjoja missään vaiheessa.
Sillä saattaa olla merkityksensä siinäkin, miksi luvut eivat maistuneet minulle erikoisesti koko kouluaikanakaan. Luokat vaihtuivat muistamani mukaan siinä keskimäärin seiskan keskiarvoilla, varsinkin alaluokilla. No neljänneltä kävin kuitenkin pyrkimässä oppikouluun, sillä ajattelin, että sinne menevät kuitenkin fiksuimmat luokaltani ja viidennellä jatketaan sitten sillä rupusakilla, jotka eivät päässeet, tai pyrkineet oppikouluun. Matematiikka, siihen aikaan laskento, oli minulle pääosin hebreaa ja niimpä jatkoinkin sitten seuraavana syksynä viidennellä siinä rupusakissa.

No eipä kouluista sen enempää, vaikka lukuinto paranikin sitten myöhemmin.
Kirjastokortin hankin kuitenkin jo vuosia ennen, ennenkuin lainasin ensimäistä kirjaani Kuopion Kaupungin Kirjastosta, joka oli muistamani mukaan siihen aikaan nykyisen museon tiloissa.
On nimittäin niin, että talvisin ( seikkailimme ) usein kaupungilla iltaisin kaverini kanssa ja välillä oli päästävä jonnekin lämmittelemään. Touhu muistutti jossainmäärin Aki Kaurismäen elokuvaa, jossa jengi lähti Kalliosta seikkailemaan suureen kaupunkiin, päämääränään Eiran kaupunginosa. Olihan Kaarmikadultakin torille matkaa lähes saman verran, kuin Kalloista Eiraan. Meidän matkanteossa oli myös monenlaista mielnkiintoista viivykettä. Seistiin mm, radioliikkeiden ikkunantakana katsomassa televisiota toisten samanikäisten seurassa, koska kotona ei vielä ollut telkkaria. Kauppakadulla oli esim Fenno TV niminen liike, joka jätti aina illaksi tv,n näyteikkunaansa auki
Yksi suosittu lämmittelypaikka matkanvarrella, oli Kauppakadulla sijainnut Eelim. Helluntalaisten kokoontumispaikka, jossa iltaisin pidettiin monenmoista ohjelmaa, pändi soitti ja lauloi Jeesuslauluja ja huipennukseksi kastetiin halukkaita, kukaties haluttomiakin, oikeassa uima-altaassa helluntai uskoon. Se oli meistä suurta huvia ja joskus saattoi käydä, ettei pokka pitänyt ja alakerrasta kehoitettiin meitä lehterillä istuvia menemään ulos tirskumaan, tai vaihtoehtoisesti tulemaan alas kastettavaksi. Eipä siinä juurikaan ollut vaikeuksia valinnan suhteen.
Toinen hyvä lämmittelypaikka oli tietenkin kirjasto. Siellä oltiin lukevinaan lehtiä ja selailtiin muka kiinostuneina jotain lääkärikirjaa. No sielläkin tulivat naamamme pikkuhiljaa tutuiksi ja kirjastotäti kehoitti poikia hankkimaan kirjastokortin, jos meinaatte täällä enempi istuskella. Niinpä se sitten hankittiinkin ja ainakin kaverini alkoi lainailla kirjojakin. Minulle kirjaston varsinainen merkitys tuli tutuksi vasta muutamaa vuotta myähemmin.

Mutta ne kymmenen tärkeintä.
Niistä kerron seuraavana kymmenenä päivänä facessa, vaikka hyvin voisin luetella tähän heti nejäkymmentä tärkeää, mutta yritänpäs laittaa niitä tärkeysjärjestykseen. No, katsotaan.
Se on ainakin selvää ja selvinnyt minullekin ehkä myöhemmin, kuin monelle muulle, kuinka tärkeää ja kehittävää on ihmisen lukea kirjoja. Ja kiunka tärkeää on lukea lapsille jo pienestäpitäen.
Mikään dikikirja ei korvaa koskaan sitä tunnetta, kun saa käteensä ja luettavakseen mielenkiintoisen, kovakantisen teoksen, jota tietää kohta lukevansa kuin suklaarasiaa, luku eli pala kerrallaan, hieman pihistellen, pelkäävänsä sen kohta loppuvan, kuin suklaarasian jota on koettanut vähän säästellä, vaikka mieli tekisi syödä kaikki kerralla.