Piinaviikot.

Nyt on sitten siirryytty hiljaisista piinaviikkoihin.
Kerroin ja valitin edellisessä päivityksesäni selkävaivoja. Tässä päivityksessä ei ole tarkoitus enää valitella, vaan kerron miksi selkään koski. Nyt koskee jo muuallekin ja viimeviikkoisissa tutkimuksissa kysissä syykin selvisi.
Kairattiin lohkkaluuhun reikää ja otettiin selkäydin nesteestä näytteitä, TT kuvattiin koko luusto ja viipaloitiin mangneetilla lanneranka. Verta imettiin vähän väliä ja otettiin Ekg.

Tämä kaikki johtui siitä, kun hematologi oli huomannut veressäni runsaasti ylimääräistä valkosolua.
No niin, asia otetiin tosissaan ja tutkimukset tehtiin rivakasti ja löydös oli - leukemia.
Karmeammalta nimeltään verisyöpä.  Tämä on sitä lajia, että rappeuttaa nopeasti niveliä ja luustoa.
Muutoksia näkyi jo siellä täällä, mm, selkänivelissä. Muuta en oikeastaan vielä tiedäkään. Huomenna aamulla menen kysiin, hoidot aloitetaan heti ja sitten tiedän enemmän. Sen tiedän kuitenkin, että eilen kesti  aamusängystä nouseminen 5 minuuttia, tänään jo pulituntia
Huomenna saan kuulema edelleen tehokkaammat lääkkeet kipuihin. ja sen myötä luulisin pääseväni liikkuman paremmin.
Edellisestä syövästä olikin jo parantunut hyvin, mutta että nyt tämä uusi, ja kahta kauheammalle kuulostavan niminen.
Olen aina sanonut sitä, että tässä maailmassa on niin paljon saastetta ja kaikkea paskaa ilmassa ja maassa, puhumattakaan elintarvikkeista joita meille syötetään,  vähän yli neljällä sadalla hyväksytyllä lisäaineella maustettuna, että jos pumppu kellä  kestää, niin aivan takuuvarmasti joku syöpä tappaa lähes jokaisen ( kuluttajan ), ennen sanottiin ihmisen.
En tiedä kuolenko minä vielä tähänkään, mutta tuleehan niitä perässä muita, ehkä vielä tehokkaampia.
Kuoleman kannssahan minä olen jo sinut, mutta tuntuu kauhealle ajatella, että viruisin viimeiset vuoteni jossain attendon kalseassa punkassa, letkuihin, piuhoihin sidottua ja korotettujen laitojen sisässä luurangoksi kuihtuneena vihannekseksi, hoitajamitoituksen ollessa jo 0.8  Minulle pakkosyötettäisiin kauravelliä, jossa on keijumargariini silmä ja päälle huiikka rasvatonta maitoa. Jälkiruuaksi halkaistu viinirypäle. ( olen käynyt monen monta tertaa erilaisissa hoitokodeissa ) Onneksi mulla on tuo pumppukin vissiin jo melko tiltissä, jospa se auttaisi asiaa.

Nämä asiat tulee jokaiselle kyllä sitten tilanteen mukaan , aikanaan ajankohtaisiksi, joten ei näistä sen enempää.
Olenkin tässä jo elellyt elämäni ehkä parhaita vuosia, täällä luonnon, veden ja tuttujen asioiden keskellä, josta olen iki onnellinen. Olen siitä muistanut kyllä mainita eri yhteyksissä. Ja toivottavasti saan jatkaakin vielä jonkusen vuoden. Kyllä koko elämäni on ollut hyvää, jos on ollut pahoja päiviä, olen ne ansainnut.
Eihän tästä kirjoittamisesta nyt mitään korkeaveisua tule millään. Lienee parasta lopettaa tältä erää
.
Sen vaan sanon, että ei minusta niin vaan henkeä oteta PERKELE, nyt tapellaan kun Sven Duffa siinä porrassalmen sillalla, katotaan kuinka kauan pateja riittää.