Kukko kiekuu!

Eilen oli taas kansalaisopistoilta, elikkä siis kaupunkipäivä. 
Se on yhtä juhlaa, kun pääsee täältä pöndeltä käymään kaapunnissa kerran viikossa.
Siinä sitten pällistellessämme kaupunkitamineet päällä, kauppahallin tungoksessa, silmiin sattui ilmaislehtiteline. Ja kas kummaa!  Siinähän oli pari uutta kaupunkilehteä.
Toinen niistä oli KUKKO. No tietenkin kahmimme niitä kassiimme, kun kerran ilmaiseksi saa.

Tähän sellainen välihuomautus, että minulla on sukulaisia, sellaisiakin, jotka pistäytyvät joskus Moilasen leipomossa Pieksämäellä, sieltä kun sai ainakin aikaisemmin mättää muovikassiin ranskaleipää niin paljon kun mahtuu - kympillä.
No sitähän tuntuu mahtuvan, kun puristaa ensin joutavat ilmat ranskis-paroista pois ja ahtaa niitä prässättyjä pökäleitä nopeasti kassiin, ennen kun kerkeävät pullahtaa takaisin normaali kokoisiksi. Sitten äkkiä pussi rivoista solmuun, ja kassalle. Ajateltaa, kauhea määrä ranskiksia ja kympillä!
No, niin tungimme mekin ilmaislehdet kassiin, kun kerran halavalla sai. Matka jatkui hyvillä mielin sinne sun tänne, ihaillen kaupungin nähtävyyksiä, kahviloita ja kauppojen runsasta tarjontaa. Viimein olimmekin jo Leväsellä ja siellä on kuulema mahdottoman mielenkiintoinen kirpputori, olen siitä tosin kuullut aikaisemminkin. No sinne mummo kassi suorana ja minä Puuiloon katselemaan työkaluja ja koneita. Niitä kun olen ikäni käytellyt, niin aina ne kiinostavat, noin ihailu- ja hiplausmielessä. Tuon ottaisin ja tuon - entäs tämän, tällä olisi mukava askarrella.
Omilta matkoiltamme palattuamme ja opistot käyneinä ajelimme siitä sitten kotiimme  Ketunkoloon. Riisuimme kaupunkitamineet siististi hengariin ja mummo käänsi kassistaan  pöytään kaupunkilehdet ja kirpparilta löytämänsä nipun Savon  Sanomia vuodelta 1955. Nopeiden selausten jälkeen totesimme, että eipä olla paljosta jääty vaille, jos ei meille jaetakaan näitä ilmaislehtiä, hellan sytykettä on jo muutenkin tarpeeksi. Mutta sitten jo poltteli kummallakin saada käsiin ne vanhat ( mullikat ) ja kyllä täytyy sanoa, ettei siitä meinannut nukkumaan joutaakkaan ja tänä aamuna aamukahvia hörppiessämme ei aamutv juurikaan kiinnostanut. Kyllä siihen aikaan oli uutisia huomattavasti enemmän kuin nykyisissä lehdissä, mainosten osuus oli minimaalinen verraten nykypäivään.  Lehdet olivat helmikuulta, joten hiihtokilpailujen tuloksia oli huomattavan paljon, kaikista Savon maakunnista. Oli ylleisten naisten 10 kilometriä, ikämiesten vitosta ja lastensarjaa monessa ikäluokassa. Huomaa, että ruumiinkulttuuri oli niillä vuosikymmenillä kunniassaan. Jääraveja, luistelukilpailuja, jääpalloa ja vaikka mitä. Hemmo Silvennoinen näytti olleen kansainvälisestikin kova sana siihen aikaan ja nuori Eino Kirjonen oli siinä tuloillaan mäkihypyssä. Ulkomaan uutisiakin oli mielestä yllättävän paljon. Pakistanin pääministerinä näkyi olleen Mohammed Ali. Ja Kuopiossakin oli kaksi henkilöautoa töräyttänyt kolarin. Kuljettajien nimet olivat tietenkin ajan tavan mukaan mustalla painettuina.
Mukava on niitä lehtiä selailla ja fiilistellä entisaikoja, illalla jatkuu selailu, kunhan nämä päivän ( kiireiset ) työt on hoidettu. Rantamökkiä pitää lämmiittää, Matti tulee perjantaina uuden perheenjäsenen, Jope-koiran kanssa lomalle. Puitakin pitäisi pilkkoa ja käpsehtiä kaikenlaisia pikkujuttuja.
Kontrasti on iso viiskytluvun ja tämän päivän välillä, mutta ehkä on hyvä sisäistää rumpali Remun viisas

aforismi  " kato, kun mittariin tulee tarpeeksi kilsoja, maisema muuttuu "
Tämä on hyvä muistaaa.

 "siihen aikaan näillä mailla, oltiin vielä paljon vailla"   Ilm, Savon Sanomissa 28.2  1955.