Häirintää ! Ollaanko me kaikki seksuaalihäiriköitä ?

Olen ajatellut, etten puutu tähän seksuaaliseen häirintään millään tavoin, en ainakaan kommentoimalla, mutta en kuitenkaan pysty hillitsemään itseäni luettuani mitä näiden otsikoiden alle on kirjoitettu.
Sitä tunnutaan harrastettavan eduskunnassa, työpaikoilla, metrossa, ravintoloissa, kaupoissa, yliopistoissa, busseissa, kirkoissa, ja ihan jokapaikassa, missä ihmiset kohtaavat toisensa.Viimeiksi on tehty yliopistollinen tutkimus, että alaluokilla peruskoulussa. ????
En tiedä oikein mitä tästä pitäisi ajatella ?  Ollaanko tässä tehty itikasta emäsonni, vai onko asiat todellakin näin hullusti ?
Oikein missään artikkelissa ei kuitenkaan mainita, miten sitä seksuaalista identiteettiä ja yksilön koskemattomuutta on häiritty. Että onko ihan kosketeltu, kourittu tisseistä, läpsäytetty lautasille, vai peräti pyritty kopasemaan(sieltä)? Mikä se on sitä häirintaa ?  Riittääkö häirinnäksi silman isku, ihaileva katse, lentosuukko, tahi luulo siitä, että tuo sika kyttää minua ?
Ja miten ne lapsiparat ovat sotkeutuneet siihen häirintään ? Ymmärtävätkö he edes häirinnäksi, jos otan tuota ihanaa tyttöä, tai poikaa kaulasta kiinni ( halaan ) ?  Miten siinä iässä voidaan mennä pitemmälle seksuaalisessa häirinnässä ? Ja miten siitä voidaan uutisoida valtakunnan mediassa seksuaalisena häirintänä ?  Voi lapsi parat, kun tämä aikuisten ahdasmielisyys ja huomionhakuisuus tunkee jo pikkulasten omaantuntoon ja ymmärryksen puutteeseen hyvisä ajoin. He ovat tietämättään ja ymmärtämättään seksuaalisia häiriköitä, kun ovat luonnostaan ja siinä iässä viattomuuttaan kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta.
Jotenkin tuntuu, että  pitäisi pientä rajaa olla mistä vedetään kirkuvia otsikoita, sillä lapsetkin osaavat yllätys, yllätys, lukea jo aika nuorina, jos eivät kirjoittaa osaakkaan. Ja kun kouluissa ja tarhoissa aletaan kavereita nimittelemään seksuaalihäiriköiksi, niin ollaan pahasti huonolla tiellä, tällä leimautumisella saattaa olla todella pitkäkantoiset vaikutukset.( onko kouluissa enää minkäänlaista seksuaalivalistusta ) ?

Ja me aikaihmiset. Mikä on sopiva määrä osoittaa kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen ? Missä vaihessa saa kosketella  ja miten ?  Mihin vedetään se raja minkä jälkeen sinut, tai minut leimataan sukupuolihäiriköksi ?
Pedofiilit ja muut pervertikot, jotka ahdistelevat lapsia, minä ainakin tuomitsen suoraltä kädeltä syvimpään helvettiin ja pölkyllä mestattaviksi, sillä he ovat luonnevikaisia sairaita, jotka eivät tutkimustenkaan mukaan ikinä parane sairaudestaan ja lopeta touhujaan. Samaan kategoriaan lasken raiskaajat ja muut hyväksikäyttäjät. Mutta ei kai tästä olekaan kyse tavallisten kansalaisten kyseen ollen, ei kai esimerkiksi kansanedustajat ja pikkulapset voi olla kaikki näin sairaita ?  Jotain mätää ja epäoidenmukaisuutta näissä otsikoissa ja tutkimuksissa on pakko olla.
Onko se vaan niin, että kun joku asia nostetaan pöydälle, niin lumipallo alkaa pyöriä ja kasvaa ja suureta meidän sairaan mielikuvituksemme mukaan. Kaikki tahot alkavat avautua - joo kyllä minuakin on häiritty seksuaalisesti. Tullaan julkisuuteen naama kuin laupiaalla samarialeisella - olen joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi, olen marttyyri.

Entäpä jos me aikuiset, kun joku tulee meitä kähmimään, sanoisimme jyrkästi  - EI !  Ja ehkä tehostaisimme pienellä avokämmen litsarilla käirikön lärviin, jos ei muu auta, niin eiköhän tuo siitä asettuisi ? Jos emme kerran halua hänen sopimatonta lähentelyään. Vai oliko tilanne ehkä niin, että annoimme kehonkielellä, tai jollain muulla vinkin, sopisi tulla yrittämään ja sitten alamme tilanteen tullen (huuttaa apua)?
Emme ehkä tarvitsisikaan mennä televisioon  naama nasaretin vakunalla selittämään, että minua on häiritty seksuaalisesti.
 Se oli vaan lievä välikohtaus, joka meni ohi sanalla EI .
  Minulla on ollut elämän varrella jokunen koira ja nekin tottelevat aika tehokkaasti sitä kieltoa, kun se sanotaan tarpeeksi napakasti, miks ei siis aikuinen ihminenkin. En ole tosin joutunut sitä sanaa käyttämään naisten lähentelyyn, olen ollut enemmänkin otettu, jos joku on huomioinut minut siinäkin mielessä. Ja olen muutenkin siirtynyyt jo nykyisin vaiheeseen - oi niitä aikoja. Voi kun joku vähän häiritsisi 😀

Että jospa ne lapset sittenkään eivät olisikaan seksuaalisia häiriköitä ja me aikuiset käyttäisimme sanaa - EI !   Saataisikohan me näillä keinoin tämä suhteettoman suuren huomion saanut asia normaaliseen päiväjärjestykseen ?