Sohvaperunakin itää .

Yllätin itseni tänä aamuna siinä muun touhun ohella tuijottamasta telkkarista" sohvaperunoita".
Kyllä kävi siinä väkisinkin mielessä, että ei se tämä ihmispolo ole kovin vaativa tuon viihteensä suhteen. Ei olla paljon siitä kasuttu, kun äiti antoi semmosen rengaslelun kouraan, sillon kun pötköttelimme potkupuvussa ja sinapit housuissa häkkisängyn pohjalla.
Ajatelkaapa - joku, tai jotkut riekoilee, tai muuten vaan jauhavat paskaa televisio-ohjelmassa, jota meidän toivotaan tuijottavan sankoin joukoin.
Sitten tehdään viihdeohjema siitä, kun me tuijotamme sitä televisio-ohjelmaa, jota meidän on toivottu tuijottavan sankoin joukoin. Ja tämä viihdeohjelma on erittäin suosittu, suositumpi, kuin se ohjelma jossa riekoiltiin ja puhuttiin paskaa. Ja nyt me riekoilemme ja hirnumme niiden kustannuksella omilla sohvillamme, jotka hirnuvat sille ohjelmalle, jossa. . .. ! No olkoon se loppu nyt miten on, menee jo muutenkin liian vaikeaksi. Eihän tässä lopulta tiedä kuka hirnuu millekin,mutta pääasia, että hauskaa on ja halavalla.
Mutta kyllä tämä isossa kuvassa vaikuttaa pitkäsä juoksussa, loppupeleissä aika huvittavalle.
(huomaatteko, että olen oppinut käyttämään nykyaikaista kieltä) ?

Niin, siis se sohvaperunakin itää. Ja oikeastaan vielä aika nopeasti. Satoa saa ohjelmayhtiö kantaa jo viikonpäästä, kun seuraava "sohvaperunat " tulee ulos. Katsojaluvut vaan kasvaa, ohjelmayhtiö vaurastuu ja hauskaa on kaikilla. Eikä maksa paljon !
Toista se on, kun aletaan tekemään suomalaista elokuvaa. Kun Selin alkoi tehdä elokuvaa Mannerheimistä, meni pauttiarallaa kaheksan miljoonaa jo pelkkään ajatustyöhön, suunitteluun, niin kuin asia sponsoreille ilmaistiin. Saatiinhan siihen tosin lisärahoituksen turvin neekeri Mannerheimiksi, mutta siihen se hanke sitten kaatui ja loppui kokonaan. Nyttemmin on keskitytty vain Mannerheimin menneisyyden tonkimiseen ja veikkailuun, oliko veitikka homo, vai bi. Mahottoman ilkikurinen ja vallaton kuuluu ainakin olleen.
Että kyllä kalliimpaa on elokuvanteko kuin sohvaperunoiden, luulisin.
Dosetista sen huomaa, että aika usein on perjantai. Ja ennen työikäisenä se merkitsi useimmin vikkonlopun alkamista, ehkä lepotaukoakin rankan työviikon jälkeen. Rentoutumista ja kaikkea mukavaa pariksi päiväksi, ainakin jotain poikkeavaa normaalista työpäivästä. Usen katsoin teksti tv,stä mitä hauskoja viihdeohjelmia on töllöttimessä. Ja tämä tapa on jotenkin periytynyt tänne eläkepäivillekin. Nythän on perjantai ja ihmisillä aikaa katsoa viihdettä, viihtyä ja rentoutua vaikka töllöttimen ääressä, ainakin osan aikaa. Mutta ? Saatta tietenkin olla, että minulla on erilainen käsitys viihdeohjelmista, kuin valtaväestöllä ( en tosin tiedä mikä se on / televisio ), mutta ei niitä viihdyttäviä viihdeohjelmia juurikaan nykyisin tule. Usein tulee vain pahamieli ja tekisi mieli paiskata koko toosa ikkunasta mäjelle. Amerikkalaista paskasarjaa ja ruuanvalmistamista, sitä kyllä riittää ja sitten tämä sohvaperunat.
Eikä tästä ohjelmatarjonnasta sen enempää. Vapaaehtoistahan se toki on kaikille, niin televisio, kuin radiokin, mutta minua korpee kun nyysivät senkin mediaveron nyt pakolla kaikilta, se otetaan katsoitpa, kuuntelitpa tai et. Ja juuri siksi kai nää ohjelmatkin on tämmösiä, mitä vaan halavalla saadaan näkyviin, jumalauata - ihmemies  Mac Gyver- Pulmuset linjaa, tai sitten hirveetä tappamista ja sarjamurhan tutkimista. Amerikkalaista luonto extremeä.. . . .voi perrrrr !
No okei, muista verenpaineesi Seppo. Lääkitystä ei voida enää juurikaan nostaa. Ehkä se " sohvaperunat " on sittenkin hyvä.